*

e2, tutkimustietoa

Kuka meuhkaa verkossa?

 

 

Vihapuhetta, henkilökohtaisia solvauksia, asiattomuuksia ja tahallista provosointia – tässä on muutamia kuvauksia, joita on viime aikoina liitetty sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla käytäviin keskusteluihin. Yleinen käsitys lienee, että verkon keskustelukulttuuri on mennyt viime vuosina olennaisesti huonompaan suuntaan. Verkossa normaalit hyvät käytöstavat unohtuvat ja meno on kuin koulukiusaajien kokoontumisajoissa.

 

Kuva pitää osittain paikkansa. e2:n tuoreen tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista kokee tahallisen provosoinnin lisääntyneen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lisäksi puolet suomalaisista ilmoittaa olevansa kyllästynyt voimakkaisiin vastakkainasetteluihin. Tulokset osoittavat, että kokemus keskustelukulttuurin heikentymisestä jaetaan suomalaisten keskuudessa laajasti.

 

Toinen mielenkiintoinen havainto tutkimuksessamme liittyy väittämään, jossa testattiin suomalaisten suhtautumista verkon negatiiviseksi koettuun keskusteluilmapiiriin. Yli 90 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että henkilökohtaisuuksiin meneminen sosiaalisessa mediassa on aina väärin.

 

Tutkimustulos on myönteinen, mutta samalla hämmentävä. Suomalaiset ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että verkossa pätevät samat käyttäytymisnormit kuin muussakin elämässä, mutta samanaikaisesti keskustelukulttuuri menee kansalaisten mielestä huonompaan suuntaan. Mikä selittää verkon keskustelukulttuurin ahdistavuuden?

 

Vastaus on yksinkertainen. Sosiaalisessa mediassa häiriköt saavat kokoaan suuremman merkityksen. Yhteiskunnallisen keskustelun osalta verkko voi helposti vääristää käsitystämme todellisuudesta. Tilastokeskuksen joulukuun 2015 tilaston mukaan vain 7 prosenttia suomalaisista kertoo kirjoittaneensa internetiin yhteiskunnallisia tai poliittisia sisältöjä.

 

Lukema on hämmästyttävän alhainen, kun sitä vertaa esimerkiksi yhteiskunnallisten some-keskustelujen saamaan palstatilaan perinteisessä mediassa. Kukapa meistä ei olisi viime aikoina törmännyt uutisotsikoihin, joissa julistetaan some-kansan raivostuneen yhdestä sun toisesta ajankohtaisesta kysymyksestä.

 

Näiden tutkimushavaintojen myönteinen puoli on se, että valtaosa suomalaisista kunnioittaa hyviä käytöstapoja ja tuomitsee asiattomuudet sosiaalisessa mediassa. Tosiasia myös on, että verkossa käydään erittäin paljon rakentavaa, dialogiin pyrkivää keskustelua. Tämä unohtuu helposti, kun huomio kiinnittyy pieneen, mutta sitäkin äänekkäämmin ja huonommin käyttäytyvään vähemmistöön.

 

Ongelmallisempi on sen sijaan tutkimuksemme havainto siitä, että iso osa suomalaista on niin kyllästynyt vastakkainasetteluihin, että harkitsee vetäytymistä yhteiskunnallisesta keskustelusta kokonaan. Tämänkaltainen kehitys vahvistaa entisestään verkkokeskustelujen nurjia puolia.

 

Erityisen haastavaksi tilanteen tekee se, että ongelmaan puuttuminen on erittäin vaikeaa. Oma yksinkertainen reseptini on korostaa asioiden todellista laitaa. Kun verkkokeskustelut ahdistavat, on hyvä muistuttaa itselleen, että verkossa kovinta ääntä pitää pieni, aktiivinen vähemmistö. Suuri enemmistö keskustelijoista on sitoutunut hyviin käytöstapoihin – myös verkossa.

 

Tutkija, VTT Ville Pitkänen
e2

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos kirjoituksesta. Erinomaista, että nyt on tutkittua tietoa verkkokeskustelusta.

Ville Pitkänen kirjoittaa: "Tosiasia myös on, että verkossa käydään erittäin paljon rakentavaa, dialogiin pyrkivää keskustelua. Tämä unohtuu helposti, kun huomio kiinnittyy pieneen, mutta sitäkin äänekkäämmin ja huonommin käyttäytyvään vähemmistöön."

Tätä rakentavaa keskustelua on nykyisin hyvin paljon täällä Puheenvuorossa, mistä palvelun käyttäjille suurkiitos!

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Kiitos myös päätoimittaja Huuskolle siitä, että Puheenvuoro on vuosia ollut somen tolkkumedian avantgardisti ja kehityksen etujoukoissa myös verkkokeskustelun optimaalisen avoimuuden ja kommentoinnin äänensävymoderoinnin äärimmäisen vaikeassa miksauksessa. Liitän poikkeuksellisen pitkän kommenttini loppuun oman pikku kehityskontribuutioni ajankohtaista maltillista tilannereagointia odottavaan uutisaiheeseen.

Somemeuhkaukaaminen on silmiinpistävän näkyvänä ja kuuluvana ilmiönä yhtä aikaa sekä selkeästi hahmottuva ja helposti tarkasteltava että disinformaation ja indoktrinaation 'kaksoisagenttirooleissaan' huippuepämääräinen ja haastava analysoitava. Etenkin osin hyvinkin tökerösti toteutetun false flag -hyökkäykampanjoinnin merkitystä arvioitaessa keskustelukulttuurimuutoksen ja Infosodan liikkuvia osia ja osapuolia taitaa olla enemmän kuin useimmat ymmärrämmekään tai edes haluamme tietää. Älyllistä ja maltillista provosointia on perinteisesti pidetty kelvollisena tapana keskustelun herättämiseksi ja ruokkimiseksi, mutta tämä parittomaan potenssiin korotettu nykyilmiö näköjään tuottaa negatiivisen hypeilmapiirin, joka ei välttämättä ole vielä kehityksen lopputulemakaan.

Ironia ja sarkasmi ovat myös perinteisesti hyväksyttyjä keskustelun tyylikeinoja kuten satiiri ja parodia kirjallisuudessa. Mutta moniko kielioppivirheitä, epäloogisuutta, aggressiivisuutta ja muita sivistymättömyysoireita pursuava vakavissaan rustatun oloinen 'vastapuolen iljettäviä näkökantoja' selvästikin puoltava (ehkä tappouhkauksenkin sisältävä) viesti on itse asiassa jonkun opponenttikantaisen hämäys- ja leimaamistarkoituksessa kirjoittama? Ja tämä tietysti lietsoo jäöjittelevää omaehtoista käytöstä laajemmin. Infosodassa on ennenkin luotu erimielisistä raakalaiskuvaa uskoakseni kaikkiin suuntiin samalla kun on korostetusti tuotu esiin 'meidän' sivistyksellinen/kulttuurinen ylemmyytemme, mutta nyt näyttäisi siltä, että joidenkin tahojen pyrkimys on nimenomaan vain yleisen ilmapiirin kärjistäminen ja raakalaistaminen asiakohdistakin riippumatta. Kuka siitä hyötyy? Isis, Putin, natsit, kommunistianarkistit, goottisatanistit, ilmastonmuutos-uuspakanat... helpohkoja vastausaihioita, joihin on syytä suhtautua sekä vakavasti että suurella epäluulolla.

Entä olemmeko itse halukkaita huomaamaan omien punnittujen viiteryhmäauktoriteettiemme ajoittaista flegmaattisuutta yhteisessä pyrkimyksessämme pysytellä objektiivisesti ja oikeudenmukaisesti kollektiivisen syyllistämisen ja osatotuuksiin perustuvan asenteellisuuden ym. suvaitsemattomuusilmapiirin rajan 'paremmalla puolella'? Kasautuessaan myös valkoisten valheiden taakka syö miestä kuin miestä pohjimmiltaan sukupuoleen, rotuun, ikään, historiaan, yhteisvastuuarvoihin, ilmastoon ja uskontoon katsomatta. Uskottavuus se on meillä oikeassaolijoillakin, eikä se ole myötäsyntyinen länsimaalaiselle sivistyneistölle langennut itseisarvo, jota ei tarvitsisi ylläpitää ja hoitaa.

Mutta kukapa täysipäinen nyt haluaisi perehtyä syvällisemmin johonkin, mikä lähtökohtaisesti ehkä osoittaisi kiinnostusta salaliittoteoretisoinnin suuntiin. Ja ilman tuotakin ennakkokorttia saattaisi olla mahdollisuus joutua huomaamaan myös omien ja itselle läheisten tukiajattelutapojensa käytänteiden sisältävän jonkinasteista tiedostamatonta provosoimis- tai jopa piiloöykkäröimishakuisuutta sivistyksen kaavun alla. Silläkin uhalla, että meitä voitaisiin joskus aiheellisestikin syyttää vähemmän ovelien, tekopyhien ja syyllistämishaluisten ylemmyydentuntoisesta leimaamisesta, let's take a look!

Voidaan sanoa, että me "kaikki" yleisesti korrektina pidetyn someprotokollan omaksuneet tolkun sivistyneistö ja taviskeskustelijat tuomitsemme ainakin törkeät henkilökohtaisuuksiin menevät solvaukset ja kansanryhmiä halventavat yleistykset samaten kuin ns. hybridisodan nettipartisaanien ja MV-lehden tyyppisen törkypropagandan. Jälkimmäisiin liittyy tyypillisesti valheen ja liioittelun kyytipoikana tarjoillut osatotuudet - ja aika ajoin silkat faktatkin sekä siteeksi että joskus myös uutisarvoltaan aidosti kiinnostavina klikkitäkyinä.

Ongelmallista on, jos joistain perinteisten luotettavien medioiden tabuina pitämien aihepiirien ihan oikeastikin sekä kiinnostavien että relevanttien tiedonmurujen uutisoinnista ja kommentoinnista pääsee muodostumaan leimallisesti jonkin vaihtoehtomedian monopoli. Itsekin joudun myöntämään, että olen joidenkin muiden US-Puheenvuoron blogistien tapaan joutunut joskus suureen kiusaukseen käydä vilkaisemassa, minkälaisia ne Sputnik News ja MV-lehti oikein ovat - onneksi en kuitenkaan ole toistaiseksi sortunut siihen.

Tässä kohtaa korostuu Maltin&tolkun somemedian vastuu: osaavatko ja haluavatko ne riittävästi antaa tilaa myös aiemmin jossain toisessa yhteiskunnalisessa tilanteessa ja kehitysvaiheessa silloisissa oloissa harkitun perustellusti tai 'ajopuuna' tehdyllä hiljaisella sopimuksella tabuiksi luokitelluille aihepiireille, ilmiöille ja keskustelun osa-alueille? Ymmärtävätkö ne ajoissa aktiivisesti tuoda esiin myös niitä suurta tai ainakin äänekästä yleisöä muuttuvissa oloissa kiinnostavia näkökohtia, jotka kuoliaaksivaiettuina tai ilmeisen näkyvästi manipuloituina kanavoituvat patoutumisvaiheessa epäasiallisten käsien meuhkatuutteihin ja sieltä käsin pian valtaavat sijaa tolkun kanaviakin epäterveesti värittätäen?

Tätä osin huonosti hallittua uutisointimoderoinnin/itsesensuurin purkukehitystä ei tarvinne enemmälti todistella maahanmuuttokeskustelun viime vuosina saaneiden piirteiden osalta.

Nyt toivoisin kiinnitettävän huomiota liialliseen omien aiheellisesti hyviksi havaittujen näkökulma-auktoriteettiemme massiivisen guruaseman monoliittiseen betonointiin. Olen mm. blogisti Tuula Komsin tavoin kritisoinut sivistyneen suvaitsevaistomme kyseenalaistamatonta valmiutta ryhmittyä tukemaan evankelis-luterilaisen kansankirkkomme arkkipiispan näkemyksiä ja perusteluja, jotka kohdistuvat pääosin oman kirkkomme toimialueen, kannattajakunnan ja jäsenistön ulkopuolelle.

Moni kirkon asiakas, jäsen, kannattaja ja uskovainen yhtä lailla kuin muunuskoinen ja uskonnotonkin on ihan syystäkin eri mieltä arkkipiispan käsitysten oikeutuksesta. Totuudellisuudestakin herää vahva epäilys, jos väitetään että Länsi-Eurooppaa ja Suomeakin koetteleva nykyinen pakolais/siirtolaiskriisi olisi merkittävimmiltä osin ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ja erityisesti ns. valkoisen miehen taakan ja kolonialismin perinteen kantajien kollektiivista syytä vielä kolmannessa jne. polvessa, varsinkin kun historioitsija-arkkipiispalta jäi mainitsematta mm. islamilaisten kalifaattien miekkalähetyskolonialismi ja muistamatta Suomen naapureitansa vaatimattomampi osa siirtomaariiston ja sorron synneissä.

Blogisti neuvoo 'korostamaan asioiden todellista laitaa'. Median tulisi tässä tilanteessa meuhkaamispaineita purkaakseen uutisoida herkällä korvalla Kari Mäkisen odotettavissa olevat selitykset ja mahdollinen anteeksipyyntö väärinkäsityksiä aiheuttaneista ja jopa provosoiviksikin tulkituista lapsuksista. Ja siksikin, että voisimme seurakuntalaisina luottaa siihen, etteivät kirkollisverovelvolliset ala äänestää jaloillaan ja jättää yhä suurempaa velkataakkaa yhä pienemmälle maksajakunnalle. Ks. http://areena.yle.fi/1-3062561

Arto Jääskeläinen

Olen kiinnittänyt huomiota samoihin asioihin nettikommentoinneissa. Liiankin yleinen tilanne on se että joku syventyy asioihin ja kirjoittaa asiallisen blogitekstin jostain teemasta etsien asioihin taustoja laajemminkin. Eikös kommentoimaan ilmesty jokin henkilö (tai usein myös ryhmä) joka ei ole niin kiinnostunut varsinaisesta asiasta että lukisi koko jutun ajatuksen kanssa läpi vaan alkaakin kommentoida varsinaisen asian sijasta artikkelin kirjoittajaa:

1) Haukutaan halventavin nimityksin
2) Vedotaan johonkin kirjoittajan taustatekijään jonka perusteella solvataan kirjoittajaa ja yritetään joko kyseenalaistaa kirjoittajan pätevyys tai pyritään marginalisoimaan kirjoittaja.
3) Väitetään kirjoittajaa valehtelijaksi vain sillä perusteella että kommentoija ei ole lukenut kaikkea mitä aiemmin on kerrottu.

Taustalla henkilökohtaisuuksiin menemiseen voi olla oman asiantuntemuksen puute, ei ole kykyä argumentoida varsinaista asiaa ja turvaudutaan kommentoinnissa hyökkäykseen kirjoittajaa vastaan. Samoin osa ei ole juuri kiinnostunut varsinaisesta asiasta mutta haluaa poliittisista lähtökohdista olla mukana eli tarkoituksena ohjailla julkista mielipidettä valmiin muotin mukaiseksi.

Henkilöön kiinnikäyminen itse asian kommentoinnin sijaan on ikävä ja asiaton tapa.
Tuollainen keskustelukulttuuri ei todellakaan saisi päästä normalisoitumaan.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ne repivät, raastavat ja epäkorrektit somettajat ovat kuitenkin osa suomen kansaa. On se sitten kivaa, tahi ei.

Lueppa niitä rivien välistä, niin löydät enemmän asiaa, kuin dosenttien muualta imaisemasta ja somen alttarille kaatamasta repliikkilainauskasasta.

Onhan aina niitäkin, joissa on pelkkää per.., saa, v..tuttuja, mutta valitettavasti nekin ovat meidän kansalaistuottoamme. Se vaan on meihin niin tiukkaan liimattu, että tarvitaan vahvaa liuotinta ja paljon aikaa ilmiön hautaamiseksi.

Käyttäjän ingmarforne kuva
Ingmar Forne

Kun meuhkaa netissä pitäisi ehdottomasti olla kanttia esiintyä omalla nimellä. Rohveetta Muhammed on ilmiselvä alias eli valenimi.

Mielenkiintoinen profiili, joka ei kyllä anna kovin luotettava vaikultelma. Herää kysymys, kuinka aitoa, se itse asiassa on.

Terveisin

Ingmar Forne

Toimituksen poiminnat