Kampanjat ovat kansallisia, vaalikikat tuontitavaraa
Taistelu äänestäjien sieluista on kovaa puuhaa. Rahaa ja aikaa palaa, kun ehdokkaat, puolueiden kampanjatiimit ja niiden tueksi palkatut viestinnän ammattilaiset keksivät keinoja äänestäjien ja median huomion saavuttamiseksi.
Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä joka vaaleissa uusiksi, sillä iso osa Suomessa hyödynnetyistä kampanjamenetelmistä on tuontitavaraa. Puolueiden delegaatiot vierailevat ahkerasti ulkomaisten puolueiden luona etsimässä parhaita käytäntöjä. Viime kuukausina suomalaisten opintomatkat ovat suuntautuneet erityisesti Yhdysvaltoihin.
Suomessa näillä opintomatkoilla on vähintään puolivuosisataa pitkät perinteet, kuten viime viikolla julkaisemamme Kamppailu vallasta -teos osoittaa (Erkka Railo, Mari K. Niemi, Ville Pitkänen & Sini Ruohonen 2016). Oppia haettiin ulkomailta jo 1950-luvulla.
Eräs vauhdikkaimmista esimerkeistä on 1960-luvun alussa toteutettu helikopterikampanja. SDP:n puoluesihteeri Kaarlo Pitsinkin sai veljesapuna lainaksi helikopterin Ruotsista ja lenteli sillä työväentalolta toiselle puolueen vaalisanomaa levittämässä. Helikopteri paitsi nopeutti liikkumista, se myös herätti ihmetystä äänestäjäkunnassa. Saattaa jopa olla, että monia läsnäolijoita elähdytti enemmän helikopterin näkeminen kuin puolueen ja Pitsingin poliittinen ilosanoma.
Veljespuolueilta kopioidaan myös poliittisia sisältöjä ja käyttökelpoista poliittista termistöä. Länsi-Saksan Kristillisdemokraatit ottivat 1950-luvulla käyttöön termin ”sosiaalinen markkinatalous” ja vuosikymmenen lopulla se löytyi myös kokoomuksen yleisohjelmasta. Kenties termin käyttöönotolla pyrittiin hälventämään vallinneita luokkaristiriitoja. Jakolinjoja pyrittiin hämmentämään myös 50-vuotta myöhemmin, kun Sauli Niinistöä tituleerattiin kokoomuksen presidentinvaalikampanjassa ”työväen presidentiksi”.
Monet kampanjakikat ovat tuontitavaraa ja nähtäväksi jää, mitä suomalaiset puolueet tuovat kotiin meneillään olevista Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Julkisuuden kautta piirtyvä negatiivinen kuva vaaleista peittää helposti alleen sen, että Yhdysvalloissa ammattimainen kampanjointi on viety pidemmälle kuin missään muualla maailmassa. Valtapuolueiden taustalla häärii kymmeniä kampanjoinnin eri osa-alueisiin erikoistuneita yrityksiä, joilta ehdokkaat ja kampanjatiimit ostavat tutkimusdataa ja viestinnänkonsultointia.
Osa yrityksistä on erikoistunut äänestäjien profilointiin ja tutkimustiedon tuottamiseen tavalla, joka voisi herättää Suomessa ihmetystä esimerkiksi yksityisyyden suojan näkökulmasta. Myös sosiaalisen median kampanjointia, televisiomainontaa, postimainontaa sekä ruohonjuuritason kampanjatyötä hoitavat niihin erikoistuneet yritykset. Rahoituksen kerääminen on oma taitolajinsa. Kaikki kampanjan osa-alueet on tarkkaan suunniteltu ja vaaleihin käytettävät rahasummat ovat päätähuimaavia.
Suomeen tuskin halutaan kopioida meneillään olevien vaalien likaisia elementtejä, mutta opittavaa on runsaasti. Kyse voi olla uusista mikrorahoitusmenetelmistä, innovatiivisesta markkinoinnista sosiaalisessa mediassa tai tehokkaamman kampanjaorganisaation rakentamisesta.
Puolueiden tehtäväksi jää menetelmien ja kikkojen muokkaaminen kansalliseen kontekstiin sopiviksi. Uusia menetelmiä puolueet pääsevät testaamaan ensi kevään kuntavaaleissa.
Tutkija Ville Pitkänen kirjoittaa: ”Puolueiden delegaatiot vierailevat ahkerasti ulkomaisten puolueiden luona etsimässä parhaita käytäntöjä. Viime kuukausina suomalaisten opintomatkat ovat suuntautuneet erityisesti Yhdysvaltoihin”.
Koska Suomessa nähdään Trump-tyyppinen kampanja, jonka ytimessä on vastustajan törkeä haukkuminen suoraan ja nimeltä? Toivottavasti ei koskaan, mutta noiden reissujen jälkeen jäljet pelottavat.
Trumpin tavoin mediaa parjaavia kampanjoita meillä on jo nähty, eli siitä kukaan ei ole ehkä oppinut Amerikan maalta mitään uutta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa noista lokakampanjoista on aika huonoja kokemuksia eli eivät varmaankaan rantaudu tänne kovin helposti.Todennäköisempänä pidän, että kampanjaorganisaatioiden sijaan lokakampanjointiin sortuvat innokkaat kannattajat. Näistä ylilyönneistä meillä on jo jonkin verran esimerkkejä Suomessakin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen presidentinvaaleissa 2012 nähtiin jo vähän viitteitä siitä, mitä voi olla täälläkin tulossa. Oli virallista ja epävirallisempaa kampanjaa, jota vetivät vapaaehtoiset etenkin Pekka Haaviston kannattajakunnasta.
Tässä on hyvä kirjoitus aiheesta:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/pekka-haav…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mitä esim. Trump on sanonut sellaista mikä ei pidä paikkansa? Tai Hillary?
Trump on vain onneton todistamaan väitteensä, vaikka olisivat kuinka tosia tahansa. Esimerkkinä tappelut vaalitilaissuksissa. Ne ovat todella harjoiteltuja näytelmiä. Kuinka homma koordinoitiin, löytyy organisoijan kertomana Youtubesta.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Parhaiten mieleeni on jäänyt Eino Poutiaisen performanssi: hän ajoi mopolla kotoaan Pohjois-Karjalasta SMP:n puoluekokoukseen muistaakseni Poriin, ja pyöräretkelläni kohtasin tämän parivaljakon (mies ja mopo) muistaakseni jossain kantatie 23:n varrella.
Vaihdoimme pari sanaa, ja Eikka jatkoi matkaansa kättään heilauttaen. En muista mitkä vaalit olivat tulossa, mutta sillä ei ole väliä, sillä ainahan vaalit ovat tulossa.
Tuollaista ei unohda. Nykyiseen enemmän säpinöivään menoon nähden hiukan introvertti actioni, mutta kyllä siitäkin lehdissä kirjoitettiin. – Kuinka moni muu kampanjatempaus siltä vuodelta muistetaan?
Siinä pani mies itsensä likoon.
Eino Poutiaisen muistelmien nimi on kuvaavasti ”Melkoisen kovaa leikkiä” (1972).
Ilmoita asiaton viesti
Oli mitkä hyvänsä kansalliset vaalit, niin kuka on se, joka tietää missä muodossa haluaa vastaanottaa tiedot kandidaateista. Oletettavissa on, että se on äänestäjä. Puolue, joka oikealla tavalla ymmärtaa em. tulee olemaan voittaja.
Eduskuntavaaleissa näkisin mielellään poliittiset puolueet ratkomassa polittisia keissejä. Joko todellisia, tai tulevaa spekuloiden.
Eli suljetaan puolueet soluihin säädetyllä henkilömäärällä, työkaluina 1 älypuhelin, yksi tietokone, yksi printteri ja fläppitaulu tarvikkeineen. Muutama kahvitermari ja voileipäkeko hengenpitimiksi.
Raadin antamat tehtävät jaetaan kaikki samanaikaisesti soluihin. Solujen kysymysten ratkaisutyöskentely kuvataan TV:lle ja lähetetään koteihin suorana parhaaseen katseluaikaan.
Seuraavassa jaksossa valtakunnan viisaat arvostelevat ratkaisut ja puolueiden oma vastaväittelijä pyrkii esittämään oman kantansa paremmuuden. Väitän katsojalukuennätysten paukkuvan.
Kansa saa selkeän kuvan, miten eri puolueet toimivat ratkaisutyössään ja miten suuntautuen. Eikä katsojan ole pakko sietää päällehuutoa, eikä puolueiden välistä historiloanheittoa.
Ilmoita asiaton viesti