kuntatalous http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132456/all Mon, 16 Jul 2018 08:35:18 +0300 fi Suuren kunnan etuja http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258263-suuren-kunnan-etuja <p>Oulu ja Ylikiimingin pieni, noin 3 000 asukkaan kunta yhdistyivät pari vaalikautta sitten. Kirjaan tähän silloisen Ylikiimingin terveysaseman talonmiehen muistiinpanoista esimerkin tavasta, jolla hoidettiin suuren kaupungin malliin myös liitoskunnan asioita.</p><p>Kuntaliitoksen jälkeen tälle eläkeikää lähestyvälle talonmiehelle sanottiin, ettei entisiä töitä enää kuulu tehdä (paria pientä poikkeusta lukuunottamatta), vaan käytännössä pyöritellä peukaloita. Annettiin siis puhelinnumero, johon tulee soittaa tarpeista, joita talonmies olisi voinut hoitaa entiseen tapaan jos olisi annettu.</p><p>&quot;Terveyskeskuksessa alkoi vesijohto vuotamaan,</p><p>&nbsp;- josta ilmoitin puhelimella minulle annettuun numeroon</p><p>&nbsp;- kaupungin valitseman huoltoliikkeen pojat käväivät katsomassa</p><p>&nbsp;- totesivat että kyllähän se putki vuotaa</p><p>&nbsp;- tilattiin Oulusta kirvesmies ja putkimies</p><p>&nbsp;- kirvesmies tuli paikalle, purki katon auki ja lähti takaisin Ouluun</p><p>&nbsp;- putkimies tuli paikalle, korjasi putken ja lähti myös takaisin Ouluun</p><p>&nbsp;- tiedustelin puhelimella samasta numerosta,että milloin te laitatte katon umpeen ja eristeen vesijohdon päälle</p><p>&nbsp;- sanoivat että tilataan Oulusta kirvesmies ja eristemies</p><p>&nbsp;- molemmat kävivät erikseen paikalla ja lopulta työ oli tehty&quot;</p><p>Tästä kun laskee niin kilometrejä tulee viidestä Oulu - Ylikiiminki - Oulu -matkasta yhteensä 400 km. Oikeasti homman olisi voinut hoitaa tämä samainen talonmies, jolle myös maksettiin palkkaa talonmiehen töistä ja joka nyt vain odotteli, että joku muu lopulta tekee työvaiheet, jotka olisivat olleet ns. entisessä elämässä jo kunnossa. Ajoja ei olisi tullut luultavasti ollenkaan tai ainakin hyvin vähän.</p><p>Näin olisi menetelty entisessä pienessä Ylikiimingissä. Muita samantapaisia esimerkejä löytyy nyt jo eläkkeellä olevan kansanmiehen muistiinpanoista.</p><p>Kyseinen talonmies ihmettelee että miksi tällaiset työt piti ulkoistaa suurelle paikkakunnalle vaikka tällä pienellä kylällä oli oma mies (ao. talonmies) töissä.</p><p>Oulussa toteutettiin yksi vaalikausi sitten vielä isompi kuntaliitos; sopinee toivoa, että olemme osanneet ottaa opiksi aikaisemman kuntaliitoksen kokemuksista.</p><p>Tosin omat kokemukseni ovat sellaiset, että kaupunkimme hallinto on järjestetty puhtaasti &quot;ylhäältä alas&quot; -mallin mukaisesti, jolloin poikkeuksien huomioonottaminen ja ylipäätään henkilöstön luovuuden ja ajatusten hyödyntäminen&nbsp; lienee edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oulu ja Ylikiimingin pieni, noin 3 000 asukkaan kunta yhdistyivät pari vaalikautta sitten. Kirjaan tähän silloisen Ylikiimingin terveysaseman talonmiehen muistiinpanoista esimerkin tavasta, jolla hoidettiin suuren kaupungin malliin myös liitoskunnan asioita.

Kuntaliitoksen jälkeen tälle eläkeikää lähestyvälle talonmiehelle sanottiin, ettei entisiä töitä enää kuulu tehdä (paria pientä poikkeusta lukuunottamatta), vaan käytännössä pyöritellä peukaloita. Annettiin siis puhelinnumero, johon tulee soittaa tarpeista, joita talonmies olisi voinut hoitaa entiseen tapaan jos olisi annettu.

"Terveyskeskuksessa alkoi vesijohto vuotamaan,

 - josta ilmoitin puhelimella minulle annettuun numeroon

 - kaupungin valitseman huoltoliikkeen pojat käväivät katsomassa

 - totesivat että kyllähän se putki vuotaa

 - tilattiin Oulusta kirvesmies ja putkimies

 - kirvesmies tuli paikalle, purki katon auki ja lähti takaisin Ouluun

 - putkimies tuli paikalle, korjasi putken ja lähti myös takaisin Ouluun

 - tiedustelin puhelimella samasta numerosta,että milloin te laitatte katon umpeen ja eristeen vesijohdon päälle

 - sanoivat että tilataan Oulusta kirvesmies ja eristemies

 - molemmat kävivät erikseen paikalla ja lopulta työ oli tehty"

Tästä kun laskee niin kilometrejä tulee viidestä Oulu - Ylikiiminki - Oulu -matkasta yhteensä 400 km. Oikeasti homman olisi voinut hoitaa tämä samainen talonmies, jolle myös maksettiin palkkaa talonmiehen töistä ja joka nyt vain odotteli, että joku muu lopulta tekee työvaiheet, jotka olisivat olleet ns. entisessä elämässä jo kunnossa. Ajoja ei olisi tullut luultavasti ollenkaan tai ainakin hyvin vähän.

Näin olisi menetelty entisessä pienessä Ylikiimingissä. Muita samantapaisia esimerkejä löytyy nyt jo eläkkeellä olevan kansanmiehen muistiinpanoista.

Kyseinen talonmies ihmettelee että miksi tällaiset työt piti ulkoistaa suurelle paikkakunnalle vaikka tällä pienellä kylällä oli oma mies (ao. talonmies) töissä.

Oulussa toteutettiin yksi vaalikausi sitten vielä isompi kuntaliitos; sopinee toivoa, että olemme osanneet ottaa opiksi aikaisemman kuntaliitoksen kokemuksista.

Tosin omat kokemukseni ovat sellaiset, että kaupunkimme hallinto on järjestetty puhtaasti "ylhäältä alas" -mallin mukaisesti, jolloin poikkeuksien huomioonottaminen ja ylipäätään henkilöstön luovuuden ja ajatusten hyödyntäminen  lienee edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta.

]]>
0 http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258263-suuren-kunnan-etuja#comments Byrokratia Kunnallinen päätöksenteko kuntatalous Mon, 16 Jul 2018 05:35:18 +0000 Juha Vuorio http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258263-suuren-kunnan-etuja
Päättäjien viinakset kunnan piikkiin http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248986-viinakset-kunnan-piikkiin <p>Kemiönsaari on pieni saaristokunta Varsinais-Suomen lounaiskolkassa.<br /><br />Kunta järjesti valtuustoseminaarin linnakesaari Örössä 3.-4.10. 1,5-vuorokauden seminaariin kuului virallista ohjelmaa työohjelman mukaan ensimmäisenä päivä viisi, toisena neljä tuntia. Lisäksi oli saarikierrosta, illallista, saunomista ja vapaamuotoista tutustumista. Seminaariin osallistui 25 henkeä, luottamus- ja virkamiehiä, ja sen kustannus kunnalle oli noin 15 000 euroa josta osallistujien palkkiot noin 5500 euroa. Konsultti veloitti 2700, kokouspaikka yöpymisineen ja aterioineen vajaa 6000. Kuljjetus Kasnäsistä Öröseen ja takaisin 750 euroa paitsi joku joka taisi missata kuljetuksen kun erikseen kunta maksoi 130 euroa taksiveneestä.<strong> Valtuustoseminaari maksoi noin 600 euroa per osanottajaja tai noin 1670 euroa / työtunti.</strong><br /><br />Matkalle varustauduttiin käymällä Alkon ja kaljakaupan kautta: 4 kpl kolmen litran viinipäniköitä ja kaksi 20 tölkin pakettia Karhua kunnan luottokortilla. Tarjoilu kuulemma tapahtui vapaa-ajalla, illanviettona kului ravintolasta tilattuna yhdeksän pulloa valko- ja punaviiniä sekä kuusi kuohuvaa ja mainittujen karhujen lisäksi reilu 50 bastuöliä ja siideriä, kunnan piikkiin. Kuulemma itsehamstratuista viineistä tuli kaksi pänikkää takaisin kunnantoimistolle. Ravintola-annoksina laskettuna kulutettiin veronmaksajien rahoilla noin 220 ravintola-annosta, eli keskimäärin yli yhdeksän per nuppi illanvietossa.<br /><br />Minulla ei ole varaa naljailla kenenkään alkoholinkäytöstä, itsellenikin maistuu. Sen sijaan voisi hyvällä syyllä kysyä, olisiko kunnilla syytä tehdä ohjeistus alkoholintarjoilun suhteen? Normaali lasi-pari viiniä illallisella ja saunakalja tuskin useimpaa haittaisi vaikka siitäkin voidaan perustellusti kysyä, pitäisikö osallistujan maksaa ne itse. Alkoholiongelmaiselle, en tiedä onko heitä joukossa, vapaa tarjoilu voi olla paha paikka.<br /><br />Taannoin me täällä&nbsp;<a href="https://svenska.yle.fi/artikel/2017/10/12/thl-pargasungdomarna-jobbar-aboungdomarna-ar-nyktra-och-kimitooungdomarna-nyttjar">järkytyimme</a> kun kemiönsaarelaisnuoret löytyivät alkoholinkäytön kärkijoukosta, tätä pohtiva tilaisuuskin järjestettiin. Ja samalla kunta ostaa meille päättäjille kahmalokaupalla alkoholia, perusteena seminaari, illanvietto ja toisiimme tutustuminen.<br /><br />Vastaava yhdeksän tunnin seminaari voitaisiin järjestää myös tiivistäen yhdessä päivässä kunnan tiloissa. Ja säästää valtaosa kuluista. Kuuluuko kunnan kannustaa valtuutettuja ryypiskelemään keskenään tutustumisen ja yhteistyön merkeissä? Kunnan budjetissa 15 000 on tietenkin pikkuraha mutta kysymys on kovin periaatteellinen, etenkin kun se pannaan haisemaan pienen joukon seminaari- ja illanviettokuluhin kahtena perättäisenä arkipäivänä.<br />&nbsp;</p><p>Muoks: Yle Åboland <a href="https://svenska.yle.fi/artikel/2018/01/12/blott-fullmaktigeseminarium-hur-mycket-alkohol-ska-skattebetalarna-sta-for">teki jutun asiasta.</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10019038">Muoks: Samoin YLE.</a></p> Kemiönsaari on pieni saaristokunta Varsinais-Suomen lounaiskolkassa.

Kunta järjesti valtuustoseminaarin linnakesaari Örössä 3.-4.10. 1,5-vuorokauden seminaariin kuului virallista ohjelmaa työohjelman mukaan ensimmäisenä päivä viisi, toisena neljä tuntia. Lisäksi oli saarikierrosta, illallista, saunomista ja vapaamuotoista tutustumista. Seminaariin osallistui 25 henkeä, luottamus- ja virkamiehiä, ja sen kustannus kunnalle oli noin 15 000 euroa josta osallistujien palkkiot noin 5500 euroa. Konsultti veloitti 2700, kokouspaikka yöpymisineen ja aterioineen vajaa 6000. Kuljjetus Kasnäsistä Öröseen ja takaisin 750 euroa paitsi joku joka taisi missata kuljetuksen kun erikseen kunta maksoi 130 euroa taksiveneestä. Valtuustoseminaari maksoi noin 600 euroa per osanottajaja tai noin 1670 euroa / työtunti.

Matkalle varustauduttiin käymällä Alkon ja kaljakaupan kautta: 4 kpl kolmen litran viinipäniköitä ja kaksi 20 tölkin pakettia Karhua kunnan luottokortilla. Tarjoilu kuulemma tapahtui vapaa-ajalla, illanviettona kului ravintolasta tilattuna yhdeksän pulloa valko- ja punaviiniä sekä kuusi kuohuvaa ja mainittujen karhujen lisäksi reilu 50 bastuöliä ja siideriä, kunnan piikkiin. Kuulemma itsehamstratuista viineistä tuli kaksi pänikkää takaisin kunnantoimistolle. Ravintola-annoksina laskettuna kulutettiin veronmaksajien rahoilla noin 220 ravintola-annosta, eli keskimäärin yli yhdeksän per nuppi illanvietossa.

Minulla ei ole varaa naljailla kenenkään alkoholinkäytöstä, itsellenikin maistuu. Sen sijaan voisi hyvällä syyllä kysyä, olisiko kunnilla syytä tehdä ohjeistus alkoholintarjoilun suhteen? Normaali lasi-pari viiniä illallisella ja saunakalja tuskin useimpaa haittaisi vaikka siitäkin voidaan perustellusti kysyä, pitäisikö osallistujan maksaa ne itse. Alkoholiongelmaiselle, en tiedä onko heitä joukossa, vapaa tarjoilu voi olla paha paikka.

Taannoin me täällä järkytyimme kun kemiönsaarelaisnuoret löytyivät alkoholinkäytön kärkijoukosta, tätä pohtiva tilaisuuskin järjestettiin. Ja samalla kunta ostaa meille päättäjille kahmalokaupalla alkoholia, perusteena seminaari, illanvietto ja toisiimme tutustuminen.

Vastaava yhdeksän tunnin seminaari voitaisiin järjestää myös tiivistäen yhdessä päivässä kunnan tiloissa. Ja säästää valtaosa kuluista. Kuuluuko kunnan kannustaa valtuutettuja ryypiskelemään keskenään tutustumisen ja yhteistyön merkeissä? Kunnan budjetissa 15 000 on tietenkin pikkuraha mutta kysymys on kovin periaatteellinen, etenkin kun se pannaan haisemaan pienen joukon seminaari- ja illanviettokuluhin kahtena perättäisenä arkipäivänä.
 

Muoks: Yle Åboland teki jutun asiasta.

Muoks: Samoin YLE.

]]>
35 http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248986-viinakset-kunnan-piikkiin#comments Kotimaa Alkoholi Kuntapolitiikka kuntatalous Politiikka Yhteiskunta Thu, 11 Jan 2018 15:22:04 +0000 Janne Salonen http://jannesalonen11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248986-viinakset-kunnan-piikkiin
Oulun kaupunginvaltuuston budjettikokoukset http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247774-oulun-kaupunginvaltuuston-budjettikokoukset <p>Vuoden 2018 talousarvio valmistui valtuuston kahdessa kokouksessa marras-joulukuun aikana. Tätä ennen kaupunginjohtajan lokakuista esitystä muotoiltiin kaupunginhallituksen toimesta ennen varsinaisen valtuustokäsittelyn alkua. Yleensä, kuten tälläkin kertaa, valtuustokäsittelyn aikana budjetin muutokset jäävät verrattain pieniksi kokonaisuuteen suhteutettuna.</p><p>Suurin murhe ensi vuoden talousarviossa on edelleen jatkuva kaupungin voimakas velkaantuminen. Talousarvion perusteella uutta velkaa otetaan pyöristettynä noin 90 miljoonaa euroa. Tuloslaskelmassa vuosikate on noin 50 miljoonaa euroa positiivinen, mutta poistojen vuoksi tilikauden tulos jää selvästi alijäämäiseksi. Uudet investoinnin huomioiden lainatarve nousee edelleen suureksi. Lähivuosina lisälainanoton arvioidaan vähenevän noin 10 miljoonaa vuosittain, mihin toki liittyy epävarmuustekijöitä talouden suhdanteisiin liittyen.</p><p>Valtuustokäsittelyssä budjettiin tehtiin nippu erilaisia muutos- ja lisäysesityksiä, joista odotetusti osa oli luonteeltaan yleispoliittisia sekä osa luonteeltaan erilaista edunvalvontaa. Useimpien muutosesitysten vaikutus olisi ollut menoja lisääviä.</p><p>Pari aihetta herätti suurempia tunteita valtuustokäsittelyn aikana. Toinen näistä kosketti maahanmuuton kustannusten selvittämistä ja toinen Oulunsalon kouluratkaisuja.</p><p>Maahanmuuton kustannusten selvittäminen herätti keskustelua jopa kyseisen esityksen perustuslainmukaisuudesta. Valtuuston enemmistö hylkäsi aloitteen äänin 42&ndash;21.</p><p>Oulunsalon Salonpään kouluratkaisu on osoittautunut matkan varrella vaikeaksi valtuuston aiemmasta päätöksestä huolimatta eli aiempaa korvaavaa koulurakentamista ei ole käynnistetty. Sen vuoksi asiasta tehtiin alueen valtuutettujen toimesta tekstilisäysehdotus, jossa selväsanaisesti todettiin rakennettavaksi alueelle uusi koulu. Lisäystä vastustava osapuoli halusi kytkeä tämän päätöksen alkuvuoden 2018 palveluverkkoratkaisuun. Tällöin asian päätöksenteko siirtyy tosiasiallisesti kaupunginvaltuustolta kaupunginhallitukselle. Lisäysesitys kaatui tiukassa äänestyksessä yhdellä äänellä 33&ndash;32. Itse äänestin tekstilisäyksen puolesta kuten Keskustan ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmät pääosin tekivät. Arvaukseni valtuuston äänestystuloksesta merkityksestä on se, että Salonpään koulu yhdistyy jatkossa Oulunsalon Niemenrannan alueen laajempaan koulurakentamiseen.</p><p>Taloudellisesti merkittävimmät muutosehdotukset koskivat sivistys- ja kulttuuripalvelujen sekä toisaalta hyvinvointipalvelujen määrärahalisäystä yhteensä tarkoittaen noin 7,5 miljoonan euron menolisäystä. Esitykset kaatuivat valtuuston äänestyksessä sinänsä odotetusti.</p><p>Päivähoitoa koskien valtuusto äänesti kahdesta poliittisesta kestoaiheesta eli subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta ja varhaiskasvatuksen ryhmäkoosta. Odotetusti näitä lastentarhaopettaja- ja vasemmistotaustaisten valtuutettujen äänestyksessä kaatuneita muutosesityksiä kannattivat valtuuston vasemmistopuolueet. &nbsp;</p><p>&nbsp;Itse äänestin kahden omasta mielestäni lähes kustannusneutraalin terveydenhuoltoa koskevan muutosesityksen puolesta, jotka hävisivät valtuuston äänestyksessä. Toinen esitys olisi mahdollistanut terveyskeskusten akuuttivastaanottoajan varaamisen jatkossa puhelinpalveluna, mikä menettely erikoissairaanhoidon puolelle on hieman vähentänyt puhelinneuvonnan ansiosta käyntejä ja ohjannut ne tarkoituksenmukaisesti oikeaan paikkaan ja sillä tavoin tuottanut vastaavan kulusäästön. Toinen kannattamani muutosesitys käsitteli nuorten maksutonta ehkäisyä, jonka senkin oletin olevan lähes kustannusneutraali muutos seurannaissäästöjen takia.</p><p>Selvästi hyvä byrokratiaa vähentävä ja kaavoitusprosessia nopeuttava muutosesitys oli valtuutettu Jorma Leskelän läpimennyt aloite luopumisesta asemakaavaluonnoksen nähtävillä olosta, kun kaikki valmisteluaineisto on nähtävillä jo kaavoitusprosessin aiemmissa vaiheissa. Muutos nopeuttaa kaavaprosessia 1-2 kuukautta. Omitusta mielestäni on se, että tämä hyvä esitys meni vain niukalla enemmistöllä valtuuston äänestyksessä läpi.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuoden 2018 talousarvio valmistui valtuuston kahdessa kokouksessa marras-joulukuun aikana. Tätä ennen kaupunginjohtajan lokakuista esitystä muotoiltiin kaupunginhallituksen toimesta ennen varsinaisen valtuustokäsittelyn alkua. Yleensä, kuten tälläkin kertaa, valtuustokäsittelyn aikana budjetin muutokset jäävät verrattain pieniksi kokonaisuuteen suhteutettuna.

Suurin murhe ensi vuoden talousarviossa on edelleen jatkuva kaupungin voimakas velkaantuminen. Talousarvion perusteella uutta velkaa otetaan pyöristettynä noin 90 miljoonaa euroa. Tuloslaskelmassa vuosikate on noin 50 miljoonaa euroa positiivinen, mutta poistojen vuoksi tilikauden tulos jää selvästi alijäämäiseksi. Uudet investoinnin huomioiden lainatarve nousee edelleen suureksi. Lähivuosina lisälainanoton arvioidaan vähenevän noin 10 miljoonaa vuosittain, mihin toki liittyy epävarmuustekijöitä talouden suhdanteisiin liittyen.

Valtuustokäsittelyssä budjettiin tehtiin nippu erilaisia muutos- ja lisäysesityksiä, joista odotetusti osa oli luonteeltaan yleispoliittisia sekä osa luonteeltaan erilaista edunvalvontaa. Useimpien muutosesitysten vaikutus olisi ollut menoja lisääviä.

Pari aihetta herätti suurempia tunteita valtuustokäsittelyn aikana. Toinen näistä kosketti maahanmuuton kustannusten selvittämistä ja toinen Oulunsalon kouluratkaisuja.

Maahanmuuton kustannusten selvittäminen herätti keskustelua jopa kyseisen esityksen perustuslainmukaisuudesta. Valtuuston enemmistö hylkäsi aloitteen äänin 42–21.

Oulunsalon Salonpään kouluratkaisu on osoittautunut matkan varrella vaikeaksi valtuuston aiemmasta päätöksestä huolimatta eli aiempaa korvaavaa koulurakentamista ei ole käynnistetty. Sen vuoksi asiasta tehtiin alueen valtuutettujen toimesta tekstilisäysehdotus, jossa selväsanaisesti todettiin rakennettavaksi alueelle uusi koulu. Lisäystä vastustava osapuoli halusi kytkeä tämän päätöksen alkuvuoden 2018 palveluverkkoratkaisuun. Tällöin asian päätöksenteko siirtyy tosiasiallisesti kaupunginvaltuustolta kaupunginhallitukselle. Lisäysesitys kaatui tiukassa äänestyksessä yhdellä äänellä 33–32. Itse äänestin tekstilisäyksen puolesta kuten Keskustan ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmät pääosin tekivät. Arvaukseni valtuuston äänestystuloksesta merkityksestä on se, että Salonpään koulu yhdistyy jatkossa Oulunsalon Niemenrannan alueen laajempaan koulurakentamiseen.

Taloudellisesti merkittävimmät muutosehdotukset koskivat sivistys- ja kulttuuripalvelujen sekä toisaalta hyvinvointipalvelujen määrärahalisäystä yhteensä tarkoittaen noin 7,5 miljoonan euron menolisäystä. Esitykset kaatuivat valtuuston äänestyksessä sinänsä odotetusti.

Päivähoitoa koskien valtuusto äänesti kahdesta poliittisesta kestoaiheesta eli subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta ja varhaiskasvatuksen ryhmäkoosta. Odotetusti näitä lastentarhaopettaja- ja vasemmistotaustaisten valtuutettujen äänestyksessä kaatuneita muutosesityksiä kannattivat valtuuston vasemmistopuolueet.  

 Itse äänestin kahden omasta mielestäni lähes kustannusneutraalin terveydenhuoltoa koskevan muutosesityksen puolesta, jotka hävisivät valtuuston äänestyksessä. Toinen esitys olisi mahdollistanut terveyskeskusten akuuttivastaanottoajan varaamisen jatkossa puhelinpalveluna, mikä menettely erikoissairaanhoidon puolelle on hieman vähentänyt puhelinneuvonnan ansiosta käyntejä ja ohjannut ne tarkoituksenmukaisesti oikeaan paikkaan ja sillä tavoin tuottanut vastaavan kulusäästön. Toinen kannattamani muutosesitys käsitteli nuorten maksutonta ehkäisyä, jonka senkin oletin olevan lähes kustannusneutraali muutos seurannaissäästöjen takia.

Selvästi hyvä byrokratiaa vähentävä ja kaavoitusprosessia nopeuttava muutosesitys oli valtuutettu Jorma Leskelän läpimennyt aloite luopumisesta asemakaavaluonnoksen nähtävillä olosta, kun kaikki valmisteluaineisto on nähtävillä jo kaavoitusprosessin aiemmissa vaiheissa. Muutos nopeuttaa kaavaprosessia 1-2 kuukautta. Omitusta mielestäni on se, että tämä hyvä esitys meni vain niukalla enemmistöllä valtuuston äänestyksessä läpi. 

]]>
0 http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247774-oulun-kaupunginvaltuuston-budjettikokoukset#comments Budjetti Kuntapolitiikka kuntatalous Sun, 17 Dec 2017 12:56:09 +0000 Juho Tuominen http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247774-oulun-kaupunginvaltuuston-budjettikokoukset
Yksityistäminen etenee määrätietoisesti http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247759-yksityistaminen-etenee-maaratietoisesti <p>Terveyspalvelujen yksityistäminen etenee useilla rintamilla. Jopa vähäpätöisiltä näyttävät yksittäiset linjaukset voivatkin yhdessä osoittautua mittavaksi yksityistämisprojektiksi.</p><p>Ensinnäkin kuntien talous on ajettu kuralle valtionosuuksia leikkaamalla sekä lisäämällä kuntien velvollisuuksia. Tämä on pakottanut kuntia ulkoistamaan palvelujaan. Neljän Meri-Lapin kunnan päätös ulkoistaa terveydenhoitonsa terveysjätti Mehiläiselle on miljardin euron ulkoistus.</p><p>Myös tietoinen soten alibudjetointi ohjaa potilaita yksityiselle sektorille. Tiukalla alibudjetoinnilla perustellaan leikkaukset kuntien lakisääteisiin palveluihin. Erityisesti ennaltaehkäisevä perusterveydenhuolto kärsii ja se kostautuu moninkertaisena erikoissairaanhoidon kustannuksina.&nbsp; Lyhytnäköinen säästö tulee yleensä kalliiksi.</p><p>Alibudjetoimalla varhaiskasvatusta joudutaan lapsien määrää ryhmissä kasvattamaan. Varhaiskasvatuksesta on tulossa mittavaa liiketoimintaa, joissain kunnissa jopa 40 % on jo siirtynyt yksityisiin päiväkoteihin. Laitospaikkojen vähentäminen terveyskeskuksista ohjaa ikääntyviä monikansallisten hoivayritysten asiakkaaksi. Varsinkin, kun tarvittavaan kuntoutukseen ei kunnilla riitä resursseja.</p><p>Kurjistuva kuntatalous karsii julkisia palveluja ja jonot kasvavat. Samanaikaisesti meneillään olevat palvelusetelikokeilut ohjaavat asiakkaita jonoista yksityiselle sektorille. On luonnollista, että maksukykyisetkin asiakkaat haluavat siirtyä julkisin varoin kustannetun maksuttoman palvelun pariin ja tämä onkin jo lisännyt palvelujen kysyntää.</p><p>Moniongelmaiset asiakkaat, joilla on vaikeita sairauksia tai tarvitsevat lisäksi sosiaalipalveluja, rajataan pois palvelusetelin piiristä. Tämä johtaa siihen, että setelin käyttöön ohjautuvat helpot tapaukset samalla kun julkiselle sektorille jäävät edelleen vaikeahoitoiset ja kalliit tapaukset.</p><p>Valinnanvapausmalli Islannissa on laajempi kuin muualla ja terveyspalvelujen yksityistäminen on edennyt pitkälle.&nbsp; Se on johtanut siihen, että erikoislääkärit ovat perustaneet omat firmat, sairaaloiden asiantuntijat ovat siirtyneet yksityiselle puolelle ja julkisen terveydenhuollon varassa olevat krooniset potilaat ovat kärsineet. Kaikissa niissä maissa, joissa valinnanvapaus tavalla tai toisella on jo toteutettu, ovat terveyskustannukset suhteessa BKT:hen korkeammat kuin Suomessa.</p><p>Hännän huippuna on hallituksen ns. muutosrajoitin. Jos kunnan sote-kustannukset kasvavat seuraavan kahden vuoden aikana, se tulee pysyvästi vähentämään kunnan valtionosuuksia tulevaisuudessa. Tämän vaikutus on sama kuin alibudjetoinnin, sillä oikeutetaan &ndash; suorastaan pakotetaan julkisten palvelujen leikkaaminen.</p><p>Väki ikääntyy ja hoivan tarve tulee vääjäämättä kasvamaan. Kunnissa joudutaan ratkaisemaan kahden huonon välillä: jos kunnan sote-kustannukset kasvavat, se menettää pysyvästi valtionosuuksia. Jos taas välttämättömiä palveluja karsitaan, siirtyy lasku tulevaisuuteen. Ja potilaat monikansallisille yrityksille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terveyspalvelujen yksityistäminen etenee useilla rintamilla. Jopa vähäpätöisiltä näyttävät yksittäiset linjaukset voivatkin yhdessä osoittautua mittavaksi yksityistämisprojektiksi.

Ensinnäkin kuntien talous on ajettu kuralle valtionosuuksia leikkaamalla sekä lisäämällä kuntien velvollisuuksia. Tämä on pakottanut kuntia ulkoistamaan palvelujaan. Neljän Meri-Lapin kunnan päätös ulkoistaa terveydenhoitonsa terveysjätti Mehiläiselle on miljardin euron ulkoistus.

Myös tietoinen soten alibudjetointi ohjaa potilaita yksityiselle sektorille. Tiukalla alibudjetoinnilla perustellaan leikkaukset kuntien lakisääteisiin palveluihin. Erityisesti ennaltaehkäisevä perusterveydenhuolto kärsii ja se kostautuu moninkertaisena erikoissairaanhoidon kustannuksina.  Lyhytnäköinen säästö tulee yleensä kalliiksi.

Alibudjetoimalla varhaiskasvatusta joudutaan lapsien määrää ryhmissä kasvattamaan. Varhaiskasvatuksesta on tulossa mittavaa liiketoimintaa, joissain kunnissa jopa 40 % on jo siirtynyt yksityisiin päiväkoteihin. Laitospaikkojen vähentäminen terveyskeskuksista ohjaa ikääntyviä monikansallisten hoivayritysten asiakkaaksi. Varsinkin, kun tarvittavaan kuntoutukseen ei kunnilla riitä resursseja.

Kurjistuva kuntatalous karsii julkisia palveluja ja jonot kasvavat. Samanaikaisesti meneillään olevat palvelusetelikokeilut ohjaavat asiakkaita jonoista yksityiselle sektorille. On luonnollista, että maksukykyisetkin asiakkaat haluavat siirtyä julkisin varoin kustannetun maksuttoman palvelun pariin ja tämä onkin jo lisännyt palvelujen kysyntää.

Moniongelmaiset asiakkaat, joilla on vaikeita sairauksia tai tarvitsevat lisäksi sosiaalipalveluja, rajataan pois palvelusetelin piiristä. Tämä johtaa siihen, että setelin käyttöön ohjautuvat helpot tapaukset samalla kun julkiselle sektorille jäävät edelleen vaikeahoitoiset ja kalliit tapaukset.

Valinnanvapausmalli Islannissa on laajempi kuin muualla ja terveyspalvelujen yksityistäminen on edennyt pitkälle.  Se on johtanut siihen, että erikoislääkärit ovat perustaneet omat firmat, sairaaloiden asiantuntijat ovat siirtyneet yksityiselle puolelle ja julkisen terveydenhuollon varassa olevat krooniset potilaat ovat kärsineet. Kaikissa niissä maissa, joissa valinnanvapaus tavalla tai toisella on jo toteutettu, ovat terveyskustannukset suhteessa BKT:hen korkeammat kuin Suomessa.

Hännän huippuna on hallituksen ns. muutosrajoitin. Jos kunnan sote-kustannukset kasvavat seuraavan kahden vuoden aikana, se tulee pysyvästi vähentämään kunnan valtionosuuksia tulevaisuudessa. Tämän vaikutus on sama kuin alibudjetoinnin, sillä oikeutetaan – suorastaan pakotetaan julkisten palvelujen leikkaaminen.

Väki ikääntyy ja hoivan tarve tulee vääjäämättä kasvamaan. Kunnissa joudutaan ratkaisemaan kahden huonon välillä: jos kunnan sote-kustannukset kasvavat, se menettää pysyvästi valtionosuuksia. Jos taas välttämättömiä palveluja karsitaan, siirtyy lasku tulevaisuuteen. Ja potilaat monikansallisille yrityksille.

]]>
8 http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247759-yksityistaminen-etenee-maaratietoisesti#comments kuntatalous Sote- ja kuntauudistus Ulkoistaminen Valinnanvapaus Yksityistäminen Sun, 17 Dec 2017 07:40:30 +0000 riitta kuismanen http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247759-yksityistaminen-etenee-maaratietoisesti
Valtuustoaloite palvelualoitteen käyttöönotosta Tampereella http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244565-valtuustoaloite-palvelualoitteen-kayttoonotosta-tampereella <p><strong>VALTUUSTOALOITE: PALVELUALOITTEEN KÄYTTÖÖNOTOSTA TAMPEREEN KAUPUNGISSA</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Tampereen kaupunginvaltuusto 23.10.2017</em></p><p>&nbsp;</p><p>Sipilän hallituksen strategisessa hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi mahdollistaa palvelualoitteen käyttö määräaikaisena kokeiluna. Hallitusohjelmassa todetaan: &rdquo;Hallitus toteuttaa valtakunnallisesti kuntien ja muun julkisen sektorin tuotantokustannusten mittariston, joka tekee kustannuksista ja laadusta läpinäkyvän ja vertailukelpoisen. Hallitus edistää uusien palveluinnovaatioiden syntymistä ja hyödyntämistä toteuttamalla laajasti kokeilutoimintaa mahdollistavalla säädöspohjalla. Mahdollistetaan palvelualoitteen käyttö määräaikaisena kokeiluna.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tampereella, kuten monessa muussa suomalaisessa kunnassa, on kohdattu suuria taloudellisia haasteita. Väestön ikääntymisen lisäksi viime vuosien aikana Suomenkin taloutta kurittaneen taantuman lasku on maksettava. Samaan aikaan huoltosuhde heikkenee koko maassa. Tampereen kaupunki on siis tilanteessa, jossa on etsittävä parhaita mahdollisia tapoja turvata hyvät ja laadukkaat peruspalvelut kaikilla kaupunkiorganisaation sektoreilla pienemmällä rahamäärällä.</p><p>&nbsp;</p><p>Eri palvelutuotantotapojen ja -vaihtoehtojen vertailu ei kuitenkaan ole aina helppoa. Vertailua helpottavia toimintatapoja on kuitenkin olemassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsissa kunnat ovat voineet ottaa käyttöönsä niin sanotun palvelualoitekäytännön. Käytäntöä hyödyntävissä kunnissa (muiden muassa Uppsala ja Tukholman maakäräjät) kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat voivat edistää palvelutuotannon eri vaihtoehtojen välistä laadun ja kustannusten arviointia. Isossa-Britanniassa vastaavaa käytäntöä kutsutaan nimellä &rdquo;Right to Challenge&rdquo;, ja se on määrätty lainsäädännön tasolla pakolliseksi kaikille kunnille. Suomessa palvelualoitteen käyttöönotossa edelläkävijänä on toiminut Jyväskylän kaupunki. Jyväskylässä ensimmäinen palvelualoite koski kaupunginteatterin toiminnan järjestämistä uudella tavalla, joka puolittaisi kaupungin maksuosuuden. Palvelualoite soveltuu myös pienemmän kokoluokan innovaatioihin, kuten mattolaitureiden, ulkoluisteluratojen tai uimarantojen palveluiden järjestämiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Palvelualoitteen ideana on, että kunnalle voidaan esittää vaihtoehtoinen laadultaan parempi tai kustannuksiltaan edullisempi tapa tuottaa palvelu toisen tahon toimesta. Haasteen jättäjä esittää haasteessaan tarkoin yksilöidysti, miten kyseessä oleva palvelu tai osa siitä voidaan tuottaa nykymallia laadukkaammin ja/tai edullisemmin.</p><p>Kunnan tulee:</p><p>&nbsp;</p><p>1. Ottaa haaste vastaan,</p><p>2. Arvioida oman palvelun laatu ja kustannukset,</p><p>3. Vertailla omaa ja ehdotettua tuotantotapaa ja</p><p>4. Päättää niistä toimenpiteistä, joihin palvelualoite ja tehty vertailu antavat aihetta</p><p>&nbsp;</p><p>Kunnalla ei siis ole suoraa velvoitetta muuttaa omaa toimintaansa tai palveluiden tuottamistapaa. Mikäli vertailu osoittaa tarjotun tuotantomallin paremmaksi, kunta voi käynnistää prosessin palvelujen kilpailuttamiseksi tai hankkimiseksi esimerkiksi palvelusetelillä.</p><p>&nbsp;</p><p>Käytännössä Ruotsissa palvelualoite on johtanut monilta osin palvelutuotannon hallittuun avautumiseen kilpailulle niin, että tehokkuus ja laatu ovat parantuneet. Tämä on tukenut myös yrittäjyyttä ja markkinoiden sekä palveluinnovaatioiden syntymistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Palvelualoitekäytännön ottaminen käyttöön Tampereella edistäisi kunnan palvelurakenteiden uudistumista, julkisen palveluntuotannon tehokkuuden paranemista tai vähintäänkin voisi johtaa kustannustietoisuuden kasvuun kunnan organisaation sisällä.</p><p>Esitämme, että Tampereen kaupunki ottaa käyttöön palvelualoitteen kaupunkiorganisaatiossa ja aloittaa muutamalla hyväksi katsotulla toimialalla palvelualoitteen mukaisen pilottimaisen kokeilun.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kaupunginvaltuutettu Petri Rajala (kok)</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> VALTUUSTOALOITE: PALVELUALOITTEEN KÄYTTÖÖNOTOSTA TAMPEREEN KAUPUNGISSA

 

 

Tampereen kaupunginvaltuusto 23.10.2017

 

Sipilän hallituksen strategisessa hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi mahdollistaa palvelualoitteen käyttö määräaikaisena kokeiluna. Hallitusohjelmassa todetaan: ”Hallitus toteuttaa valtakunnallisesti kuntien ja muun julkisen sektorin tuotantokustannusten mittariston, joka tekee kustannuksista ja laadusta läpinäkyvän ja vertailukelpoisen. Hallitus edistää uusien palveluinnovaatioiden syntymistä ja hyödyntämistä toteuttamalla laajasti kokeilutoimintaa mahdollistavalla säädöspohjalla. Mahdollistetaan palvelualoitteen käyttö määräaikaisena kokeiluna.”

 

Tampereella, kuten monessa muussa suomalaisessa kunnassa, on kohdattu suuria taloudellisia haasteita. Väestön ikääntymisen lisäksi viime vuosien aikana Suomenkin taloutta kurittaneen taantuman lasku on maksettava. Samaan aikaan huoltosuhde heikkenee koko maassa. Tampereen kaupunki on siis tilanteessa, jossa on etsittävä parhaita mahdollisia tapoja turvata hyvät ja laadukkaat peruspalvelut kaikilla kaupunkiorganisaation sektoreilla pienemmällä rahamäärällä.

 

Eri palvelutuotantotapojen ja -vaihtoehtojen vertailu ei kuitenkaan ole aina helppoa. Vertailua helpottavia toimintatapoja on kuitenkin olemassa.

 

Ruotsissa kunnat ovat voineet ottaa käyttöönsä niin sanotun palvelualoitekäytännön. Käytäntöä hyödyntävissä kunnissa (muiden muassa Uppsala ja Tukholman maakäräjät) kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat voivat edistää palvelutuotannon eri vaihtoehtojen välistä laadun ja kustannusten arviointia. Isossa-Britanniassa vastaavaa käytäntöä kutsutaan nimellä ”Right to Challenge”, ja se on määrätty lainsäädännön tasolla pakolliseksi kaikille kunnille. Suomessa palvelualoitteen käyttöönotossa edelläkävijänä on toiminut Jyväskylän kaupunki. Jyväskylässä ensimmäinen palvelualoite koski kaupunginteatterin toiminnan järjestämistä uudella tavalla, joka puolittaisi kaupungin maksuosuuden. Palvelualoite soveltuu myös pienemmän kokoluokan innovaatioihin, kuten mattolaitureiden, ulkoluisteluratojen tai uimarantojen palveluiden järjestämiseen.

 

Palvelualoitteen ideana on, että kunnalle voidaan esittää vaihtoehtoinen laadultaan parempi tai kustannuksiltaan edullisempi tapa tuottaa palvelu toisen tahon toimesta. Haasteen jättäjä esittää haasteessaan tarkoin yksilöidysti, miten kyseessä oleva palvelu tai osa siitä voidaan tuottaa nykymallia laadukkaammin ja/tai edullisemmin.

Kunnan tulee:

 

1. Ottaa haaste vastaan,

2. Arvioida oman palvelun laatu ja kustannukset,

3. Vertailla omaa ja ehdotettua tuotantotapaa ja

4. Päättää niistä toimenpiteistä, joihin palvelualoite ja tehty vertailu antavat aihetta

 

Kunnalla ei siis ole suoraa velvoitetta muuttaa omaa toimintaansa tai palveluiden tuottamistapaa. Mikäli vertailu osoittaa tarjotun tuotantomallin paremmaksi, kunta voi käynnistää prosessin palvelujen kilpailuttamiseksi tai hankkimiseksi esimerkiksi palvelusetelillä.

 

Käytännössä Ruotsissa palvelualoite on johtanut monilta osin palvelutuotannon hallittuun avautumiseen kilpailulle niin, että tehokkuus ja laatu ovat parantuneet. Tämä on tukenut myös yrittäjyyttä ja markkinoiden sekä palveluinnovaatioiden syntymistä.

 

Palvelualoitekäytännön ottaminen käyttöön Tampereella edistäisi kunnan palvelurakenteiden uudistumista, julkisen palveluntuotannon tehokkuuden paranemista tai vähintäänkin voisi johtaa kustannustietoisuuden kasvuun kunnan organisaation sisällä.

Esitämme, että Tampereen kaupunki ottaa käyttöön palvelualoitteen kaupunkiorganisaatiossa ja aloittaa muutamalla hyväksi katsotulla toimialalla palvelualoitteen mukaisen pilottimaisen kokeilun.

 

Kaupunginvaltuutettu Petri Rajala (kok)

]]>
0 http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244565-valtuustoaloite-palvelualoitteen-kayttoonotosta-tampereella#comments kuntatalous Palvelualoite Palvelutuotanto Tue, 17 Oct 2017 07:50:20 +0000 Petri Rajala http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244565-valtuustoaloite-palvelualoitteen-kayttoonotosta-tampereella
Oulun kaupunginvaltuuston kokous 25.9.2017 http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243496-oulun-kaupunginvaltuuston-kokous-2592017 <p>Oulun kaupunginvaltuuston maanantain kokouksesta iso osa käsitteli kuluvan vuoden talouden seurantatietoja. Asiassa ei tehty päätöksiä vaan kyse oli tiedonantoasiasta. Vuosi on siinä määrin pitkällä, että tilikaudesta 2017 voi tehdä suhteellisen luotettavia ennusteita.</p><p>Lyhyesti tiivistettynä Oulun taloudessa on tapahtunut pieniä positiivisia asioita verrattuna kuluvan vuoden talousarvioon. Verotuloissa on pientä parannusta ja toisaalta menopuoli on pysynyt hallinnassa. Työttömyys kaupungissa on edelleen valitettavan korkea ja näyttää laskevan hitaasti käynnistyneestä nousukaudesta huolimatta. Työttömyyden taso on edelleen korkeampi kuin suurissa vertailukaupungeissa.</p><p>Talouskatsauksen yllätys oli Oulun kaupungin lainamäärän kehitys, joka näyttää vuoden 2017 toteumaennusteessa poikkeavan huomattavan paljon talousarvion määrästä, onneksi parempaan suuntaan. Talousarviossa 2017 vuoden lopun lainamääräksi arvioidaan 797 miljoonaa euroa. Sen sijaan nyt esitellyssä ennusteessa kaupungin lainamäärä vuoden lopussa onkin 681 miljoonan euron tasolla. Lukujen erotus on siis kokonaista 116 miljoonaa eli kaupungin lisävelkaantuminen tilikaudella on varsin vähäinen odotettuun suhteutettuna.</p><p>Ennusteen poikkeama talousarvioista on siinä määrin iso, että pyysin kysymykselläni talousjohtajaa tarkentamaan asian taustaa. Keskeisiä syitä ovat olleet lainannostojen jaksotus ja kaupungin omaisuuden myynti. Oulu nosti aivan vuoden 2016 lopussa ison lainaerän, yhteensä 50 miljoonaa, joka kirjautuu vuodelle 2016 vaikka käytännössä vähentää vuoden 2017 lainanottotarvetta. Partnera Oy:stä Oulu nosti osinkoja yli 26 miljoonaa. Lisäksi kaupunki myy vuoden 2017 aikana maaomaisuuttaan yli 11 miljoonan arvosta. Yhteenlaskettuna nämä luvut selittävät ison osan poikkeamasta.</p><p>Valtuusto hyväksyi maanvaihdon sairaanhoitopiirin ja kaupungin välillä. Vaihdon seurauksena Tahkokankaan alue siirtyy Oulun kaupungille, mikä parantaa tulevien vuosien tonttimaavarantoa. Vastaavasti Peltolan alueella sairaalakäytössä oleva tontti siirtyy sairaanhoitopiirin omaisuudeksi.</p><p>Valtuusto pääsi kokouksessa kertaalleen äänestämään suljetuilla lipuilla. Tällä kertaa täytettiin tarkastuslautakunnan varajäsenen paikkaa, johon valtuutettu Lokalla oli eriävä esitys poiketen muiden ryhmien sopimasta ehdokkaasta.</p><p>Kokouksen ulkopuolella valtuustoa puhuttaa Sanginjoen ulkometsien suojelu, joka on jälleen kerran tulossa käsittelyyn. Oletettavasti tämä tapahtuu kuluvan syksyn aikana. Myös vuoden 2018 talousarvion valmistelussa tulee varmasti olemaan erilaisia poliittisia intohimoja herättäviä yksityiskohtia. Sen käsittely saa lisää vauhtia parin viikon kuluttua, kun kaupunginjohtajan talousarvioesitys julkistetaan 9. lokakuuta. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oulun kaupunginvaltuuston maanantain kokouksesta iso osa käsitteli kuluvan vuoden talouden seurantatietoja. Asiassa ei tehty päätöksiä vaan kyse oli tiedonantoasiasta. Vuosi on siinä määrin pitkällä, että tilikaudesta 2017 voi tehdä suhteellisen luotettavia ennusteita.

Lyhyesti tiivistettynä Oulun taloudessa on tapahtunut pieniä positiivisia asioita verrattuna kuluvan vuoden talousarvioon. Verotuloissa on pientä parannusta ja toisaalta menopuoli on pysynyt hallinnassa. Työttömyys kaupungissa on edelleen valitettavan korkea ja näyttää laskevan hitaasti käynnistyneestä nousukaudesta huolimatta. Työttömyyden taso on edelleen korkeampi kuin suurissa vertailukaupungeissa.

Talouskatsauksen yllätys oli Oulun kaupungin lainamäärän kehitys, joka näyttää vuoden 2017 toteumaennusteessa poikkeavan huomattavan paljon talousarvion määrästä, onneksi parempaan suuntaan. Talousarviossa 2017 vuoden lopun lainamääräksi arvioidaan 797 miljoonaa euroa. Sen sijaan nyt esitellyssä ennusteessa kaupungin lainamäärä vuoden lopussa onkin 681 miljoonan euron tasolla. Lukujen erotus on siis kokonaista 116 miljoonaa eli kaupungin lisävelkaantuminen tilikaudella on varsin vähäinen odotettuun suhteutettuna.

Ennusteen poikkeama talousarvioista on siinä määrin iso, että pyysin kysymykselläni talousjohtajaa tarkentamaan asian taustaa. Keskeisiä syitä ovat olleet lainannostojen jaksotus ja kaupungin omaisuuden myynti. Oulu nosti aivan vuoden 2016 lopussa ison lainaerän, yhteensä 50 miljoonaa, joka kirjautuu vuodelle 2016 vaikka käytännössä vähentää vuoden 2017 lainanottotarvetta. Partnera Oy:stä Oulu nosti osinkoja yli 26 miljoonaa. Lisäksi kaupunki myy vuoden 2017 aikana maaomaisuuttaan yli 11 miljoonan arvosta. Yhteenlaskettuna nämä luvut selittävät ison osan poikkeamasta.

Valtuusto hyväksyi maanvaihdon sairaanhoitopiirin ja kaupungin välillä. Vaihdon seurauksena Tahkokankaan alue siirtyy Oulun kaupungille, mikä parantaa tulevien vuosien tonttimaavarantoa. Vastaavasti Peltolan alueella sairaalakäytössä oleva tontti siirtyy sairaanhoitopiirin omaisuudeksi.

Valtuusto pääsi kokouksessa kertaalleen äänestämään suljetuilla lipuilla. Tällä kertaa täytettiin tarkastuslautakunnan varajäsenen paikkaa, johon valtuutettu Lokalla oli eriävä esitys poiketen muiden ryhmien sopimasta ehdokkaasta.

Kokouksen ulkopuolella valtuustoa puhuttaa Sanginjoen ulkometsien suojelu, joka on jälleen kerran tulossa käsittelyyn. Oletettavasti tämä tapahtuu kuluvan syksyn aikana. Myös vuoden 2018 talousarvion valmistelussa tulee varmasti olemaan erilaisia poliittisia intohimoja herättäviä yksityiskohtia. Sen käsittely saa lisää vauhtia parin viikon kuluttua, kun kaupunginjohtajan talousarvioesitys julkistetaan 9. lokakuuta.       

]]>
0 http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243496-oulun-kaupunginvaltuuston-kokous-2592017#comments Kuntapolitiikka kuntatalous Tue, 26 Sep 2017 18:20:04 +0000 Juho Tuominen http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243496-oulun-kaupunginvaltuuston-kokous-2592017
Puheenvuoro kuntalaisena: ajatuksia Nousiaisten taloudellisesta tilanteesta http://mattimuukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243374-puheenvuoro-kuntalaisena-ajatuksia-nousiaisten-taloudellisesta-tilanteesta <p><em>Taustaa</em></p><p>Nousiaisten kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reima Rantanen otti Turun Seutusanomissa (21.9.2017) kantaa kunnassa kiivaana vellovaan ja käsitykseni mukaan lähiaikoina lopullisen päätöksentekovaiheen saavuttavaan koulukeskusteluun. Rantasen mukaan kunnan taloudellinen tilanne ja väestöpohja eivät kertaluokkaa 10-15 miljoonaa olevaa kouluinvestointia kestäisi, vaan olemassa oleva kouluverkko voitaisiin hyvällä saneeraussuunnittelulla säilyttää.</p><p>Kuntaliitto julkaisee vuosittain kahta erinomaista excel-vertailutaulukkoa, joihin on koottu kaikkien Suomen kuntien sekä talouden tunnusluvut että toimintokohtainen kustannusaikasarja. Dokumentista voi helposti vertailla kuntien välisiä eroja ja saada kuvan kenties siitä, mikä omassa kunnassa on hyvin ja mikä taas kaipaisi parannusta. Tämä taas loisi faktapohjan käytävälle keskustelulle.</p><p>Valitettavasti uusin kustannusaikasarja ei ole vielä valmis, joten alla oleva perustuu kustannusten osalta vuoteen 2015 asti tehtyyn seurantaan. Tunnuslukujen osalta mukana on myös vuosi 2016. Näiden pohjalta olisin jopa sanomassa, että Nousiaisten tilanne ei oikeasti ole niin huono kuin yleisesti kuntapäättäjät tuovat esiin, vaan ongelmat pyörivät lähinnä muutaman kysymyksen ympärillä: yksi keskeisin niistä on lapsi-ikäluokkiin kuuluvien määrä ja sekin yllättävällä tavalla. Nousiaisissa näyttäisi nimittäin olevan lapsi-ikäluokkia, so. lapsia poikkeuksellisen paljon suhteessa kunnan muuhun väestöön.</p><p><em>Kunnan tuloista</em></p><p>Keskiverto noustenlaisen verotettavat tulot ovat lähes 20 % verrokkikuntien asukkaiden tuloja korkeammat. Verotuloja per asukas kunnalle tuloutuu kuitenkin vain reilu 11 % enemmän kuin näissä matalamman tulotason kunnissa. Verolajeittainen vertailu osoittaakin sen, että kunnan tulot ovat poikkeuksellisen vahvasti tuloverosidonnaiset, sillä asukaskohtaisesti laskettu yhteisöveron jako-osuuden ja kiinteistöveron tuotto jäävät selvästi verrokkikunnista. Tämä selittyy erityisesti sillä, että toisaalta Nousiaisissa on kokoonsa nähden liian vähän yhteisöveroa merkittävästi maksavia yrityksiä, jonka lisäksi verotuksen painopiste on liikaa työllisyyden kannalta haitallisessa tuloverotuksessa, kun taas kansantaloudellisesti jopa asumisen kustannuksia laskeva ja kiinteistökauppaa lisäävä kiinteistövero on jätetty rauhaan. Suosituksena olisikin, että kunnassa lähdettäisiin tarkastelemaan tuloverotuksen merkittävää laskemista ja näin syntyvän tulovajeen täysmääräistä kompensoimista kiinteistöverolla, joka kohdistuisi erityisesti omistukseen palkansaajien työnverotuksen sijaan. Ratkaisu olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen, jonka lisäksi esimerkiksi yrityksille kyseessä olisi verovähennettävästä erästä, jolloin todellisuudessa laskun maksaisi pääosin valtio.</p><p>Tulopuolella toinen huomionarvoinen asia on käyttötalouden valtionosuuksien pienuus suhteessa verrokkeihin. Mikäli Nousiainen saisi saman kuin vastaavankokoiset kunnat, puhuttaisiin reilun 7 miljoonan euron vuotuisesta lisärahoituksesta. Kunnassa olisikin syytä tutkia voisiko esimerkiksi tietyntyyppistä koulutusta kunnassa aloittamalla, saada tuosta saamatta jääneestä potista edes osan kotiutettua: kriteerit löytyvät Kuntaliitosta ja valtiovarainministeriöstä. Kokonaisrahoituksen osalta Nousiainen jää verrokeista noin 4-5 miljoonaa. Luonnollisesti kunnan tulisi edunvalvonnassaan pyrkiä vaikuttamaan valtionosuusjärjestelmän syrjäseutulisien poistamiseen, jolloin tulonsiirto kasvukeskuksista maakuntiin ei olisi niin voimakas kuin nykyisin.</p><p><em>Kunnan oma talous</em></p><p>On totta, että kunnan vuosikate, joka kuvaa kunnan taloudellista tasapainoa ja kykyä kattaa aikaisemmat poisto-ohjelmassa olevat investoinnit, ei ole oikein koskaan Nousiaisissa noussut kovin korkeaksi ja on nykyiselläänkin auttamatta liian matala: kumulatiivinen tulorahoitusjäämä (vuosikate &ndash; poistonalaisten investointien omahankintamenot) vuodesta 1997 alkaen kasvanut hieman verrokkeja nopeammin ja vuodesta 2011 selvästi korkeammin. Vuonna 2011 on tehty jokin suuri investointi, joka ei kuitenkaan ole näkynyt positiivisesti kunnan käyttötalouden kehityksessä. Samassa yhteydessä myös kunnan lainakanta lähes tuplaantui. Tämän seurauksena omavaraisuusastekin laski jo alle kriittisenä pidetyn 50 %:n rajan ennen vuoden 2016 toimenpiteitä, joiden konsernin sisäisestä luonteesta johtuen ei kuitenkaan voitu kuntakonsernin tilannetta parantaa. Vuoden 2016 tilinpäätöksen perusteella konserni on painunut jo alijäämäiseksi. Kokonaisuudessaan on totta, että &rdquo;jotain tarttis tehdä&rdquo;, joskin ensin pitäisi tietää mitä.</p><p>Vihjeitä tähän antaa mainitsemani kustannusaikasarja, jonka osalta tosiaan uusimpia tietoja ei ole käytössä, mutta kymmenvuotinen trendi antaa kuvaa. Tästä kokonaisuudesta nousee täsmäongelmina esiin muutamia: ensinnäkin Nousiaisten taloudessa näyttäisi olevan kaksi selvää ongelmaa: lastensuojelun ja lapsiperheiden palvelujen kustannukset, jotka vuosina 2013-2015 ovat olleet selvästi aiempaa ja kaikkia vertailulukuja korkeammat. Vuoden 2015 perusteella verrokkikunnat tuottivat &ndash; Nousiaisten vuosikustannuksiksi käännettynä - palvelut noin neljännesmiljoonan halvemmalla.</p><p>Suurin ongelma kuitenkin Nousiaisissa oli vanhusten laitospalvelujen asukaskohtaiset nettokustannukset, jotka olivat kaksinkertaiset samankokoisiin kuntiin nähden ja noin 2,5-kertaiset maan ja maakunnan keskiarvoihin nähden. Syy lienee pääosin oman tuotannon kalleudessa. En löytänyt Moision hoitopäivän hintaa mistään yleisessä tietoverkossa olevasta lähteestä, mutta toisessa tuntemassani kunnallisessa vanhainkodissa kustannus on noin 163 euroa per asiakas per päivä, kun taas yksityisessä tehostetussa palveluasumisessa päästään 105-115 euron päivähintoihin.</p><p>Kokonaan omalukunsa on opetus- (ja kulttuuri)sektori, jonka asukaskohtaiset nettokustannukset Nousiaisten talouteen summattuna ovat noin 1,8 miljoonaa euroa verrokkeja korkeammat. Erityisesti vuodesta 2010 eteenpäin kustannukset ovat nousseet merkittävästi. Osaltaan tämä selittyy sillä, että 0-6-vuotiaiden osuus kunnan väkiluvusta on ollut merkittävästi suurempi kuin verrokeissa, joskin on viime vuosina kääntynyt laskuun. Näin ollen erityisesti lasten päivähoidon nettokustannukset per lapsi ovat tarkastelujakson aikana kasvaneet merkittävästi ollen verrokkeja korkeammat, mutta koko maan ja maakunnan keskiarvoa matalammat. Tämä ei kuitenkaan lämmitä, koska ongelma tulee nimenomaan ikäluokkien koosta, jolloin suhteessa asukaslukuun, lasten päivähoitoon uppoaa lähes kolmannes enemmän kuin verrokeissa: myös maan ja maakunnan keskiarvot ylitetään reippaasti. Kysymys ei ole pienistä rahoista, sillä mikäli Nousiaisissa päästäisiin verrokkien tasoon, puhuttaisiin 1,1 miljoonan euron vuosisäästöstä.</p><p>Myös perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta nähdään sama ilmiö. Koska myös koululaisikäluokat suhteessa muuhun väestöön ovat selvästi korkeammat, näkyy se myös korkeampina asukaskohtaisina kustannuksina. Perusopetuksen kohdalla verrokkien tasoon pääseminen tarkoittaisi noin puolen miljoonan säästöä.</p><p>Ikäluokkien suuri koko on johtanut siihen, että Nousiaisissa on jouduttu tehostamaan koululaitoksen toimintaa merkittävästi. Perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat selvästi verrokkeja, maan ja maakunnan keskiarvoja alhaisempia: perusopetukseen per oppilas käytetään viidennes vähemmän rahaa kuin verrokeissa. Lukiossa ero vain kasvaa. Kun koulutus syö suurimman osan hallintokunnan varoista, tarkoittaa se myös sitä, että liikunnan ja ulkoilun panostukset ovat minimaalisia, alle puolet verrokeista. &nbsp;Myös kulttuuri- ja kirjastopalveluilla on rakenteellinen alirahoitus.</p><p><em>Miten tästä eteenpäin?</em></p><p>Mitä asialle pitäisi tehdä? Ensimmäinen asia on tietysti todeta se, etä talousongelmat johtuvat ensisijaisesti poikkeuksellisesta väestörakenteesta ja ovat ensisijaisesti positiivisempia kuin voisi ajatella: karrikoiden voisi sanoa, että Nousiaisissa on &rdquo;ylitarjontaa&rdquo; lapsista ja lapsiperheistä, kun lapsi- ja nuorisoikäluokkia verrataan muuhun väestöön. Sen sijaan puutetta näyttäisi olevan sekä ikääntyneistä että lapsettomista työssäkäyvistä. Näistä edellisiin ikäryhmiin liittyvät korkeat kustannukset ovat poistumassa näillä näkymin 2020, joten panostaminen ikäihmisten houkutteluun olisi järkevää. Vastaavasti kuntaa tarvittaisiin nimenomaan sellaista työikäistä väkeä, jolla ei toistaiseksi ole vielä lapsia sekä eri koulutusasteiden opiskelijoita.</p><p>Työikäisten houkutteluun nähden iso ongelma syntyy siitä, ettei kunnassa ole tarpeeksi työpaikkoja: vain neljännes kuntalaisista käy omassa kunnassaan töissä. Tämä taas johtunee siitä, että yritysten määrä suhteessa väkilukuun nähden ei ole missään määrin maan kärkiluokkaa. Lisäksi näistä yrityksistä poikkeuksellisen paljon on alkutuotantoyrityksiä, kun taas jalostus on elinkeinorakenteessa selvästi aliedustettuna. Tämä yleensä tarkoittaa pienempää työpaikkojen määrää suhteessa siihen, että jalostusyrityksiä olisi enemmän.</p><p>Jotta kuntaan saataisiin työssäkäyviä aikuisia, tulisi asuntotuotannosta huolehtia. Kunnassa on poikkeuksellisen vähän vuokra-asuntoja, jotka olisivat kuitenkin erittäin merkittävä tapa hankkia uusia asukkaita. Jos kunnassa on tarjolla vain omistusasuntoja tai tyhjiä tontteja, joille on asetettu tiukat rakentamismääräykset, voi olla varma, ettei asukasluku lähde kovin suuresti nousuun. Koska Nousiainen käsittääkseni kuuluu Turun seudun MAL-sopimusalueeseen, olisi kuntaan mahdollista saada helposti myös ARA-rahoitusta esimerkiksi yksityiseen asuntotuotantoon.</p><p>Nousiaisten kunnalla olisi erinomainen mahdollisuus hyödyntää merkittävä lasten ja nuorten määrä. Tämä tarkoittaisi panostuksia sekä koulumaailmaan että nuorisolle suunnattuihin palveluihin. Pääpainon tulisi olla peruskoulun jälkeisten koulutuspalvelujen ja yksityisten kuluttajapalvelujen tuomisessa kunnan alueelle, jotta varsinkaan lapsuudesta aikuisuuteen siirtyvät eivät karkaisi kunnan rajojen ulkopuolelle.</p><p>Esitin taannoin Vakka-Suomen Sanomissa yhdistetyn kaupan suuryksikön ja yhtenäiskoulun perustamista Nousiaisiin. Näkemykseni mukaan yhtenäiskoulu, jossa toimisi kaikki koulutusasteet esiopetuksesta lukiokoulutukseen, olisi tapa, jolla Nousiaisten koulutuspalveluja voitaisiin tehostaa siten, että kunta ei hukkaisi rahojaan epätarkoituksenmukaisiin rakenteisiin. Saamani pääosin positiivisen ja yhden negatiivisen palautteen myötä, uskallan uudistaa tämän ehdotuksen. </p><p>Jo nyt nimittäin näyttää siltä, että laaja kouluverkko on yhdistettynä lapsi- ja nuorisoikäluokkien suuriin asiakasmääriin johtanut siihen, ettei koulutukseen per lapsi tai nuori ole mahdollisuutta käyttää sitä euromäärää, joka tyypillisesti samankokoisissa kunnissa palveluihin ohjataan. Tämä ei voi olla näkymättä tasossa tai muutoin kunnan kannattaisi pohtia koulutuskonsulttiyrityksen perustamista. Jotta resursseja saataisiin vapautettua nimenomaan koulutuspanostuksiin, tarkoittaisi se nimenomaan yhden riittävän suuren yksikön perustamista.</p><p>Kuten valtuuston puheenjohtaja Rantanen puheenvuorossaan tuo esiin, taitaa montaa kuntapäättäjää kuitenkin pelottaa mahdollinen 10-15 miljoonan investointikustannus, jonka osalta on toki syytä muistaa, että osa kustannuksista on kanavoitumassa liikuntahalliin. Tähän osioon on todennäköisesti melko helppo saada opetus- ja kulttuuriministeriön avustusta noin kolmannekseen kustannuksista. Liikuntahalliosioon tulisi myös pohtia jonkinlaista yksityistä omistus- ja palveluviritystä, jolloin riskiä olisi osittain mahdollista siirtää yksityiselle sektorille. Tällaisia PPP-järjestelyjä on Suomessa useita. Vaikka 10-15 miljoonan investointi tehtäisiin kunnan omana investointina, tarkoittaisi se mahdollisuutta luopua kaikista nykyisistä koulurakennuksista sekä muutoin tehostaa toimintaa esimerkiksi yhdistelemällä luokkia. Lisäksi on syytä muistaa, ettei kyseinen 10-15 miljoonaa suinkaan tulisi kerralla maksettavaksi, vaan poistosuunnitelmasta riippuen 20-30 vuoden aikajänteellä, jolloin vuotuinen kustannus olisi puolen miljoonan luokkaa. Tästä merkittävä osa kuittautuisi suoraan saatavilla säästöillä. Jos kiinteistö olisi yksityinen, tuottaisi se vielä merkittävän kiinteistöveropotin ja työpaikkojen muodossa yhteisöveroa ja tuloveroa.</p><p>Myös itse kouluinvestointiin olisi mahdollista hakea opetus- ja kulttuuriministeriöltä tukea, joskin se edellyttäisi koko kunnan päättäjien yhteisymmärrystä ja poliittisten kontaktien valjastamista edunvalvontaan. Toinen vaihtoehto olisi tältäkin pohtia yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa: voisivatko koulutuspalvelut esittämälläni tavalla sijoittua mahdolliseen kaupan suuryksikköön, kuten esimerkiksi Skanssissa ja vaikkapa Espoon uudessa Lippulaivassa on vanhuspalvelujen osalta menetelty. Monilla paikkakunnilla kirjastopalvelut on vastaavasti sijoitettu kauppakeskuksiin. Julkiselle puolelle ratkaisu olisi mitä parhain, koska pääomia ei kiinnittyisi hankkeeseen. Samassa yhteydessä kuntaan saataisiin kasa uusia yksityisen sektorin palvelutyöpaikkoja.</p><p>Toinen tarpeellinen uudistus olisi siirtyä laajassa määrin vanhainkotihoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Tämän seurauksena käyttötalouteen olisi saatavissa vuositasolla noin 600-800 tuhatta, jonka lisäksi kiinteistön realisoimisen kautta poistorasite pienenisi. Tämä olisi järkevä toimenpide nimenomaan tässä tilanteessa, sillä on päivänselvää, ettei maakunta tule pitkällä tähtäimellä kiinteistöä palvelutuotannossaan käyttämään, kun palvelutuotantokustannusten hintaero on näin räikeä. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, ettei kyse ole poikkeuksellisen suuresta vanhusväestön määrästä tai korkeasta hoitoisuusasteesta, sillä edellisen osalta yli 75-vuotiaiden määrän prosentuaalinen osuus on lähes puolet verrokkikuntia pienempi ja jälkimmäisen osalta Nousiainen ylittää valtakunnallisia suositukset vain lievästi.</p><p>Mahdollisella kunnallisen vanhainkodin myynnillä olisi sekin vaikutus, että todennäköisesti mahdollinen ostaja olisi kiinnostunut uudistamaan vanhustenpalvelujen tilat, jolloin olemassa olevat tilat vapautuisivat muuhun, esimerkiksi asuinkäyttöön. Kunnalle uudet rakennushankkeet tietäisivät merkittäviä tulonlisäyksiä kiinteistöveron muodossa. Samalla kunta vapautuisi tyhjilleen jääntiriskistä.</p><p><em>Toimenpide-ehdotukset tiivistetysti:</em></p><ol><li><strong>kunnan tulisi keventää tuloverotusta merkittävästi ja kompensoida tämä tulonmenetys kiinteistöverotuksen kiristämisellä;</strong> <em>--&gt; tavoitteena olisi saada Nousiaisista kiinnostava asuinkunta työssä käyville aikuisille</em>;</li><li><strong>kuntaan tulisi järjestää lisää vuokra-asuntoja työssäkäyville aikuisille yhdessä yksityisen sektorin kanssa;</strong> --&gt; <em>tavoitteena olisi helpottaa kuntaan muuttamista</em>;</li><li><strong>kunnan tulisi toteuttaa yhtenäiskouluhanke (ml. liikuntahalli) yhdessä yksityisen sektorin kanssa siten, että samassa kiinteistössä toimisi sekä koulutuspalvelut että kaupan suuryksikkö</strong>; <em>--&gt; tavoitteena olisi saada aikaan koulupuolen säästöjä sekä luoda uutta palveluliiketoimintaa ja sitä kautta uusia työpaikkoja kuntaan</em>;</li><li><strong>kunnan tulisi luopua vanhusten palvelujen omasta tuotannosta, kun siihen on vielä mahdollisuus;</strong> --&gt; <em>tavoitteena olisi saada kuntaan nykyaikaiset vanhusten palvelujen toimitilat sekä yksityisiä investointeja</em>; sekä</li><li><strong>edellisten lisäksi kunnan tulisi pikaisesti käynnistää hanke asemanseudun kaavoittamiseksi ja rakentamiseksi</strong>; --&gt; <em>tavoitteena olisi saada uusia investointeja, asukkaita sekä lisäverotuloja.</em></li></ol><p>​​​​<em><em><em>Kirjoittaja on nousiaisissa asuva hallintotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja master of arts in law, joka esittää ajatukset kuntalaisena ja yksityishenkilönä.</em></em></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taustaa

Nousiaisten kunnanvaltuuston puheenjohtaja Reima Rantanen otti Turun Seutusanomissa (21.9.2017) kantaa kunnassa kiivaana vellovaan ja käsitykseni mukaan lähiaikoina lopullisen päätöksentekovaiheen saavuttavaan koulukeskusteluun. Rantasen mukaan kunnan taloudellinen tilanne ja väestöpohja eivät kertaluokkaa 10-15 miljoonaa olevaa kouluinvestointia kestäisi, vaan olemassa oleva kouluverkko voitaisiin hyvällä saneeraussuunnittelulla säilyttää.

Kuntaliitto julkaisee vuosittain kahta erinomaista excel-vertailutaulukkoa, joihin on koottu kaikkien Suomen kuntien sekä talouden tunnusluvut että toimintokohtainen kustannusaikasarja. Dokumentista voi helposti vertailla kuntien välisiä eroja ja saada kuvan kenties siitä, mikä omassa kunnassa on hyvin ja mikä taas kaipaisi parannusta. Tämä taas loisi faktapohjan käytävälle keskustelulle.

Valitettavasti uusin kustannusaikasarja ei ole vielä valmis, joten alla oleva perustuu kustannusten osalta vuoteen 2015 asti tehtyyn seurantaan. Tunnuslukujen osalta mukana on myös vuosi 2016. Näiden pohjalta olisin jopa sanomassa, että Nousiaisten tilanne ei oikeasti ole niin huono kuin yleisesti kuntapäättäjät tuovat esiin, vaan ongelmat pyörivät lähinnä muutaman kysymyksen ympärillä: yksi keskeisin niistä on lapsi-ikäluokkiin kuuluvien määrä ja sekin yllättävällä tavalla. Nousiaisissa näyttäisi nimittäin olevan lapsi-ikäluokkia, so. lapsia poikkeuksellisen paljon suhteessa kunnan muuhun väestöön.

Kunnan tuloista

Keskiverto noustenlaisen verotettavat tulot ovat lähes 20 % verrokkikuntien asukkaiden tuloja korkeammat. Verotuloja per asukas kunnalle tuloutuu kuitenkin vain reilu 11 % enemmän kuin näissä matalamman tulotason kunnissa. Verolajeittainen vertailu osoittaakin sen, että kunnan tulot ovat poikkeuksellisen vahvasti tuloverosidonnaiset, sillä asukaskohtaisesti laskettu yhteisöveron jako-osuuden ja kiinteistöveron tuotto jäävät selvästi verrokkikunnista. Tämä selittyy erityisesti sillä, että toisaalta Nousiaisissa on kokoonsa nähden liian vähän yhteisöveroa merkittävästi maksavia yrityksiä, jonka lisäksi verotuksen painopiste on liikaa työllisyyden kannalta haitallisessa tuloverotuksessa, kun taas kansantaloudellisesti jopa asumisen kustannuksia laskeva ja kiinteistökauppaa lisäävä kiinteistövero on jätetty rauhaan. Suosituksena olisikin, että kunnassa lähdettäisiin tarkastelemaan tuloverotuksen merkittävää laskemista ja näin syntyvän tulovajeen täysmääräistä kompensoimista kiinteistöverolla, joka kohdistuisi erityisesti omistukseen palkansaajien työnverotuksen sijaan. Ratkaisu olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen, jonka lisäksi esimerkiksi yrityksille kyseessä olisi verovähennettävästä erästä, jolloin todellisuudessa laskun maksaisi pääosin valtio.

Tulopuolella toinen huomionarvoinen asia on käyttötalouden valtionosuuksien pienuus suhteessa verrokkeihin. Mikäli Nousiainen saisi saman kuin vastaavankokoiset kunnat, puhuttaisiin reilun 7 miljoonan euron vuotuisesta lisärahoituksesta. Kunnassa olisikin syytä tutkia voisiko esimerkiksi tietyntyyppistä koulutusta kunnassa aloittamalla, saada tuosta saamatta jääneestä potista edes osan kotiutettua: kriteerit löytyvät Kuntaliitosta ja valtiovarainministeriöstä. Kokonaisrahoituksen osalta Nousiainen jää verrokeista noin 4-5 miljoonaa. Luonnollisesti kunnan tulisi edunvalvonnassaan pyrkiä vaikuttamaan valtionosuusjärjestelmän syrjäseutulisien poistamiseen, jolloin tulonsiirto kasvukeskuksista maakuntiin ei olisi niin voimakas kuin nykyisin.

Kunnan oma talous

On totta, että kunnan vuosikate, joka kuvaa kunnan taloudellista tasapainoa ja kykyä kattaa aikaisemmat poisto-ohjelmassa olevat investoinnit, ei ole oikein koskaan Nousiaisissa noussut kovin korkeaksi ja on nykyiselläänkin auttamatta liian matala: kumulatiivinen tulorahoitusjäämä (vuosikate – poistonalaisten investointien omahankintamenot) vuodesta 1997 alkaen kasvanut hieman verrokkeja nopeammin ja vuodesta 2011 selvästi korkeammin. Vuonna 2011 on tehty jokin suuri investointi, joka ei kuitenkaan ole näkynyt positiivisesti kunnan käyttötalouden kehityksessä. Samassa yhteydessä myös kunnan lainakanta lähes tuplaantui. Tämän seurauksena omavaraisuusastekin laski jo alle kriittisenä pidetyn 50 %:n rajan ennen vuoden 2016 toimenpiteitä, joiden konsernin sisäisestä luonteesta johtuen ei kuitenkaan voitu kuntakonsernin tilannetta parantaa. Vuoden 2016 tilinpäätöksen perusteella konserni on painunut jo alijäämäiseksi. Kokonaisuudessaan on totta, että ”jotain tarttis tehdä”, joskin ensin pitäisi tietää mitä.

Vihjeitä tähän antaa mainitsemani kustannusaikasarja, jonka osalta tosiaan uusimpia tietoja ei ole käytössä, mutta kymmenvuotinen trendi antaa kuvaa. Tästä kokonaisuudesta nousee täsmäongelmina esiin muutamia: ensinnäkin Nousiaisten taloudessa näyttäisi olevan kaksi selvää ongelmaa: lastensuojelun ja lapsiperheiden palvelujen kustannukset, jotka vuosina 2013-2015 ovat olleet selvästi aiempaa ja kaikkia vertailulukuja korkeammat. Vuoden 2015 perusteella verrokkikunnat tuottivat – Nousiaisten vuosikustannuksiksi käännettynä - palvelut noin neljännesmiljoonan halvemmalla.

Suurin ongelma kuitenkin Nousiaisissa oli vanhusten laitospalvelujen asukaskohtaiset nettokustannukset, jotka olivat kaksinkertaiset samankokoisiin kuntiin nähden ja noin 2,5-kertaiset maan ja maakunnan keskiarvoihin nähden. Syy lienee pääosin oman tuotannon kalleudessa. En löytänyt Moision hoitopäivän hintaa mistään yleisessä tietoverkossa olevasta lähteestä, mutta toisessa tuntemassani kunnallisessa vanhainkodissa kustannus on noin 163 euroa per asiakas per päivä, kun taas yksityisessä tehostetussa palveluasumisessa päästään 105-115 euron päivähintoihin.

Kokonaan omalukunsa on opetus- (ja kulttuuri)sektori, jonka asukaskohtaiset nettokustannukset Nousiaisten talouteen summattuna ovat noin 1,8 miljoonaa euroa verrokkeja korkeammat. Erityisesti vuodesta 2010 eteenpäin kustannukset ovat nousseet merkittävästi. Osaltaan tämä selittyy sillä, että 0-6-vuotiaiden osuus kunnan väkiluvusta on ollut merkittävästi suurempi kuin verrokeissa, joskin on viime vuosina kääntynyt laskuun. Näin ollen erityisesti lasten päivähoidon nettokustannukset per lapsi ovat tarkastelujakson aikana kasvaneet merkittävästi ollen verrokkeja korkeammat, mutta koko maan ja maakunnan keskiarvoa matalammat. Tämä ei kuitenkaan lämmitä, koska ongelma tulee nimenomaan ikäluokkien koosta, jolloin suhteessa asukaslukuun, lasten päivähoitoon uppoaa lähes kolmannes enemmän kuin verrokeissa: myös maan ja maakunnan keskiarvot ylitetään reippaasti. Kysymys ei ole pienistä rahoista, sillä mikäli Nousiaisissa päästäisiin verrokkien tasoon, puhuttaisiin 1,1 miljoonan euron vuosisäästöstä.

Myös perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta nähdään sama ilmiö. Koska myös koululaisikäluokat suhteessa muuhun väestöön ovat selvästi korkeammat, näkyy se myös korkeampina asukaskohtaisina kustannuksina. Perusopetuksen kohdalla verrokkien tasoon pääseminen tarkoittaisi noin puolen miljoonan säästöä.

Ikäluokkien suuri koko on johtanut siihen, että Nousiaisissa on jouduttu tehostamaan koululaitoksen toimintaa merkittävästi. Perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset ovat selvästi verrokkeja, maan ja maakunnan keskiarvoja alhaisempia: perusopetukseen per oppilas käytetään viidennes vähemmän rahaa kuin verrokeissa. Lukiossa ero vain kasvaa. Kun koulutus syö suurimman osan hallintokunnan varoista, tarkoittaa se myös sitä, että liikunnan ja ulkoilun panostukset ovat minimaalisia, alle puolet verrokeista.  Myös kulttuuri- ja kirjastopalveluilla on rakenteellinen alirahoitus.

Miten tästä eteenpäin?

Mitä asialle pitäisi tehdä? Ensimmäinen asia on tietysti todeta se, etä talousongelmat johtuvat ensisijaisesti poikkeuksellisesta väestörakenteesta ja ovat ensisijaisesti positiivisempia kuin voisi ajatella: karrikoiden voisi sanoa, että Nousiaisissa on ”ylitarjontaa” lapsista ja lapsiperheistä, kun lapsi- ja nuorisoikäluokkia verrataan muuhun väestöön. Sen sijaan puutetta näyttäisi olevan sekä ikääntyneistä että lapsettomista työssäkäyvistä. Näistä edellisiin ikäryhmiin liittyvät korkeat kustannukset ovat poistumassa näillä näkymin 2020, joten panostaminen ikäihmisten houkutteluun olisi järkevää. Vastaavasti kuntaa tarvittaisiin nimenomaan sellaista työikäistä väkeä, jolla ei toistaiseksi ole vielä lapsia sekä eri koulutusasteiden opiskelijoita.

Työikäisten houkutteluun nähden iso ongelma syntyy siitä, ettei kunnassa ole tarpeeksi työpaikkoja: vain neljännes kuntalaisista käy omassa kunnassaan töissä. Tämä taas johtunee siitä, että yritysten määrä suhteessa väkilukuun nähden ei ole missään määrin maan kärkiluokkaa. Lisäksi näistä yrityksistä poikkeuksellisen paljon on alkutuotantoyrityksiä, kun taas jalostus on elinkeinorakenteessa selvästi aliedustettuna. Tämä yleensä tarkoittaa pienempää työpaikkojen määrää suhteessa siihen, että jalostusyrityksiä olisi enemmän.

Jotta kuntaan saataisiin työssäkäyviä aikuisia, tulisi asuntotuotannosta huolehtia. Kunnassa on poikkeuksellisen vähän vuokra-asuntoja, jotka olisivat kuitenkin erittäin merkittävä tapa hankkia uusia asukkaita. Jos kunnassa on tarjolla vain omistusasuntoja tai tyhjiä tontteja, joille on asetettu tiukat rakentamismääräykset, voi olla varma, ettei asukasluku lähde kovin suuresti nousuun. Koska Nousiainen käsittääkseni kuuluu Turun seudun MAL-sopimusalueeseen, olisi kuntaan mahdollista saada helposti myös ARA-rahoitusta esimerkiksi yksityiseen asuntotuotantoon.

Nousiaisten kunnalla olisi erinomainen mahdollisuus hyödyntää merkittävä lasten ja nuorten määrä. Tämä tarkoittaisi panostuksia sekä koulumaailmaan että nuorisolle suunnattuihin palveluihin. Pääpainon tulisi olla peruskoulun jälkeisten koulutuspalvelujen ja yksityisten kuluttajapalvelujen tuomisessa kunnan alueelle, jotta varsinkaan lapsuudesta aikuisuuteen siirtyvät eivät karkaisi kunnan rajojen ulkopuolelle.

Esitin taannoin Vakka-Suomen Sanomissa yhdistetyn kaupan suuryksikön ja yhtenäiskoulun perustamista Nousiaisiin. Näkemykseni mukaan yhtenäiskoulu, jossa toimisi kaikki koulutusasteet esiopetuksesta lukiokoulutukseen, olisi tapa, jolla Nousiaisten koulutuspalveluja voitaisiin tehostaa siten, että kunta ei hukkaisi rahojaan epätarkoituksenmukaisiin rakenteisiin. Saamani pääosin positiivisen ja yhden negatiivisen palautteen myötä, uskallan uudistaa tämän ehdotuksen.

Jo nyt nimittäin näyttää siltä, että laaja kouluverkko on yhdistettynä lapsi- ja nuorisoikäluokkien suuriin asiakasmääriin johtanut siihen, ettei koulutukseen per lapsi tai nuori ole mahdollisuutta käyttää sitä euromäärää, joka tyypillisesti samankokoisissa kunnissa palveluihin ohjataan. Tämä ei voi olla näkymättä tasossa tai muutoin kunnan kannattaisi pohtia koulutuskonsulttiyrityksen perustamista. Jotta resursseja saataisiin vapautettua nimenomaan koulutuspanostuksiin, tarkoittaisi se nimenomaan yhden riittävän suuren yksikön perustamista.

Kuten valtuuston puheenjohtaja Rantanen puheenvuorossaan tuo esiin, taitaa montaa kuntapäättäjää kuitenkin pelottaa mahdollinen 10-15 miljoonan investointikustannus, jonka osalta on toki syytä muistaa, että osa kustannuksista on kanavoitumassa liikuntahalliin. Tähän osioon on todennäköisesti melko helppo saada opetus- ja kulttuuriministeriön avustusta noin kolmannekseen kustannuksista. Liikuntahalliosioon tulisi myös pohtia jonkinlaista yksityistä omistus- ja palveluviritystä, jolloin riskiä olisi osittain mahdollista siirtää yksityiselle sektorille. Tällaisia PPP-järjestelyjä on Suomessa useita. Vaikka 10-15 miljoonan investointi tehtäisiin kunnan omana investointina, tarkoittaisi se mahdollisuutta luopua kaikista nykyisistä koulurakennuksista sekä muutoin tehostaa toimintaa esimerkiksi yhdistelemällä luokkia. Lisäksi on syytä muistaa, ettei kyseinen 10-15 miljoonaa suinkaan tulisi kerralla maksettavaksi, vaan poistosuunnitelmasta riippuen 20-30 vuoden aikajänteellä, jolloin vuotuinen kustannus olisi puolen miljoonan luokkaa. Tästä merkittävä osa kuittautuisi suoraan saatavilla säästöillä. Jos kiinteistö olisi yksityinen, tuottaisi se vielä merkittävän kiinteistöveropotin ja työpaikkojen muodossa yhteisöveroa ja tuloveroa.

Myös itse kouluinvestointiin olisi mahdollista hakea opetus- ja kulttuuriministeriöltä tukea, joskin se edellyttäisi koko kunnan päättäjien yhteisymmärrystä ja poliittisten kontaktien valjastamista edunvalvontaan. Toinen vaihtoehto olisi tältäkin pohtia yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa: voisivatko koulutuspalvelut esittämälläni tavalla sijoittua mahdolliseen kaupan suuryksikköön, kuten esimerkiksi Skanssissa ja vaikkapa Espoon uudessa Lippulaivassa on vanhuspalvelujen osalta menetelty. Monilla paikkakunnilla kirjastopalvelut on vastaavasti sijoitettu kauppakeskuksiin. Julkiselle puolelle ratkaisu olisi mitä parhain, koska pääomia ei kiinnittyisi hankkeeseen. Samassa yhteydessä kuntaan saataisiin kasa uusia yksityisen sektorin palvelutyöpaikkoja.

Toinen tarpeellinen uudistus olisi siirtyä laajassa määrin vanhainkotihoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Tämän seurauksena käyttötalouteen olisi saatavissa vuositasolla noin 600-800 tuhatta, jonka lisäksi kiinteistön realisoimisen kautta poistorasite pienenisi. Tämä olisi järkevä toimenpide nimenomaan tässä tilanteessa, sillä on päivänselvää, ettei maakunta tule pitkällä tähtäimellä kiinteistöä palvelutuotannossaan käyttämään, kun palvelutuotantokustannusten hintaero on näin räikeä. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, ettei kyse ole poikkeuksellisen suuresta vanhusväestön määrästä tai korkeasta hoitoisuusasteesta, sillä edellisen osalta yli 75-vuotiaiden määrän prosentuaalinen osuus on lähes puolet verrokkikuntia pienempi ja jälkimmäisen osalta Nousiainen ylittää valtakunnallisia suositukset vain lievästi.

Mahdollisella kunnallisen vanhainkodin myynnillä olisi sekin vaikutus, että todennäköisesti mahdollinen ostaja olisi kiinnostunut uudistamaan vanhustenpalvelujen tilat, jolloin olemassa olevat tilat vapautuisivat muuhun, esimerkiksi asuinkäyttöön. Kunnalle uudet rakennushankkeet tietäisivät merkittäviä tulonlisäyksiä kiinteistöveron muodossa. Samalla kunta vapautuisi tyhjilleen jääntiriskistä.

Toimenpide-ehdotukset tiivistetysti:

  1. kunnan tulisi keventää tuloverotusta merkittävästi ja kompensoida tämä tulonmenetys kiinteistöverotuksen kiristämisellä; --> tavoitteena olisi saada Nousiaisista kiinnostava asuinkunta työssä käyville aikuisille;
  2. kuntaan tulisi järjestää lisää vuokra-asuntoja työssäkäyville aikuisille yhdessä yksityisen sektorin kanssa; --> tavoitteena olisi helpottaa kuntaan muuttamista;
  3. kunnan tulisi toteuttaa yhtenäiskouluhanke (ml. liikuntahalli) yhdessä yksityisen sektorin kanssa siten, että samassa kiinteistössä toimisi sekä koulutuspalvelut että kaupan suuryksikkö; --> tavoitteena olisi saada aikaan koulupuolen säästöjä sekä luoda uutta palveluliiketoimintaa ja sitä kautta uusia työpaikkoja kuntaan;
  4. kunnan tulisi luopua vanhusten palvelujen omasta tuotannosta, kun siihen on vielä mahdollisuus; --> tavoitteena olisi saada kuntaan nykyaikaiset vanhusten palvelujen toimitilat sekä yksityisiä investointeja; sekä
  5. edellisten lisäksi kunnan tulisi pikaisesti käynnistää hanke asemanseudun kaavoittamiseksi ja rakentamiseksi; --> tavoitteena olisi saada uusia investointeja, asukkaita sekä lisäverotuloja.

​​​​Kirjoittaja on nousiaisissa asuva hallintotieteiden tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri ja master of arts in law, joka esittää ajatukset kuntalaisena ja yksityishenkilönä.

]]>
5 http://mattimuukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243374-puheenvuoro-kuntalaisena-ajatuksia-nousiaisten-taloudellisesta-tilanteesta#comments kuntatalous Nousiainen PPP Tuloveronkevennykset Yhtenäiskoulu Sun, 24 Sep 2017 15:09:39 +0000 Matti Muukkonen http://mattimuukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243374-puheenvuoro-kuntalaisena-ajatuksia-nousiaisten-taloudellisesta-tilanteesta
Kuntatalous tasapainoon vastuullisilla hankinnoilla http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236842-kuntatalous-tasapainoon-vastuullisilla-hankinnoilla <p>Vaalien alla me ehdokkaat annoimme lupauksia kestävästä taloudesta ja työllisyyden hoidosta. Kuntien budjeteista noin puolet on julkisia hankintoja ja niihin sisältyy sekä riskejä että mahdollisuuksia. Osto-osaamisen puute saattaa johtaa siihen, että kokonaistaloudellisuutta ei osata tai haluta nostaa hinnan edelle. Tällöin on vaarana, että monikansalliset yritykset tilapäisellä alihinnoittelullaan voittavat kilpailutukset. Lisäksi suuria kokonaisuuksia ostettaessa paikalliset pk-yritykset karsiutuvat. Huomisen verovarat kuntaan mahdollistuvat asiantuntevalla kilpailutuksella.</p><p>Julkiset eli kuntien tekemät hankinnat mahdollistavat myös työllistämisen. Tarjouspyyntöön voidaan vähimmäisvaatimuksena sisällyttää ehto työllistää tietty määrä työttömiä tai vaikeasti työllistyviä.&nbsp; Sosiaalinen vastuu ei kuitenkaan saa heikentää yritysten toimintamahdollisuuksia. Sosiaalisesti vastuullinen toiminta ei yleensä onnistu vapaaehtoisesti vaan siihen pitää kytkeä taloudelliset kannustimet yrityksille &ndash; jokaisesta avoimille työmarkkinoille työllistyneestä henkilöstä kertaluontoinen bonus.&nbsp; Myös valtion rooli kannustamisessa voisi olla suuri: jos kunta työllistää hankinnoilla yhden pitkäaikaistyöttömän, voisi se saada kolmen muun pitkäaikaistyöttömän ns. kelasakon määräaikaisesti anteeksi.</p><p>Suomessa tehtiin 2014 erilaisia (palvelu- ja rakennusurakkahankintoja) hankintoja yli 27 miljardilla eurolla. Jos työllistämisehtoa olisi sovellettu jokaista 500&nbsp;000 kohden, yli 54&nbsp;000 työtöntä olisi työllistynyt. Ongelmaksi saattaa muodostua uudet toimijat, joiden motivaatio sitoutua sosiaaliseen vastuuseen saattaa olla heikompi kuin paikallisten toimijoiden.</p><p>Hankinnoissa tulee muutoinkin soveltaa kokonaistaloudellisuutta eikä pelkkää hintaa. Harmaan talouden vuoksi Suomi menettää 13 miljardia vuodessa (EU:n laskelma). Kuntataloutta rasittaa saamatta jääneiden verojen lisäksi harmaaseen talouteen liittyvä epäterve kilpailu, joka ajaa rehellisesti toimivia yrityksiä vaikeuksiin. Hallintarekisteri, jonka hallitus lupauksista huolimatta nosti uudelleen esiin, tulee entisestään vaikeuttamaan harmaan talouden ja korruption kitkemistä. Se mahdollistaa uusia tapoja piilottaa omaisuutta, kiertää verotusta, estää sidonnaisuuksien selvittämistä ja vaikeuttaa sisäpiirikauppojen valvontaa. Miten käy sosiaalisen, eettisen ja taloudellisen vastuun?</p><p>Miten kunnissa jatkossa tulkitaan hankintalakia? Sisällytetäänkö julkisiin hankintoihin sosiaalinen vastuu, nostetaanko kokonaistaloudellisuus pelkän hinnan edelle ja varmistetaanko verotulojen saaminen kuntaan? Entä ympäristövaikutusten arviointi? Hankintalaki mahdollistaa, että kunta voi itse päättää minkälaisen merkityksen se antaa eettisille ja sosiaalisille kysymyksille.</p><p>Palvelujen karsiminen, palvelumaksujen korottaminen, lomautukset tai kunnan omaisuuden myyminen eivät saa olla kuntatalouden vakauttamiskeinoja vaan ensisijaisesti on varmistettava kunnan verotulot ja paikallisten yritysten toimintaedellytykset kovenevassa kilpailutuksessa. Julkiset hankinnat ovat ratkaisevassa roolissa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalien alla me ehdokkaat annoimme lupauksia kestävästä taloudesta ja työllisyyden hoidosta. Kuntien budjeteista noin puolet on julkisia hankintoja ja niihin sisältyy sekä riskejä että mahdollisuuksia. Osto-osaamisen puute saattaa johtaa siihen, että kokonaistaloudellisuutta ei osata tai haluta nostaa hinnan edelle. Tällöin on vaarana, että monikansalliset yritykset tilapäisellä alihinnoittelullaan voittavat kilpailutukset. Lisäksi suuria kokonaisuuksia ostettaessa paikalliset pk-yritykset karsiutuvat. Huomisen verovarat kuntaan mahdollistuvat asiantuntevalla kilpailutuksella.

Julkiset eli kuntien tekemät hankinnat mahdollistavat myös työllistämisen. Tarjouspyyntöön voidaan vähimmäisvaatimuksena sisällyttää ehto työllistää tietty määrä työttömiä tai vaikeasti työllistyviä.  Sosiaalinen vastuu ei kuitenkaan saa heikentää yritysten toimintamahdollisuuksia. Sosiaalisesti vastuullinen toiminta ei yleensä onnistu vapaaehtoisesti vaan siihen pitää kytkeä taloudelliset kannustimet yrityksille – jokaisesta avoimille työmarkkinoille työllistyneestä henkilöstä kertaluontoinen bonus.  Myös valtion rooli kannustamisessa voisi olla suuri: jos kunta työllistää hankinnoilla yhden pitkäaikaistyöttömän, voisi se saada kolmen muun pitkäaikaistyöttömän ns. kelasakon määräaikaisesti anteeksi.

Suomessa tehtiin 2014 erilaisia (palvelu- ja rakennusurakkahankintoja) hankintoja yli 27 miljardilla eurolla. Jos työllistämisehtoa olisi sovellettu jokaista 500 000 kohden, yli 54 000 työtöntä olisi työllistynyt. Ongelmaksi saattaa muodostua uudet toimijat, joiden motivaatio sitoutua sosiaaliseen vastuuseen saattaa olla heikompi kuin paikallisten toimijoiden.

Hankinnoissa tulee muutoinkin soveltaa kokonaistaloudellisuutta eikä pelkkää hintaa. Harmaan talouden vuoksi Suomi menettää 13 miljardia vuodessa (EU:n laskelma). Kuntataloutta rasittaa saamatta jääneiden verojen lisäksi harmaaseen talouteen liittyvä epäterve kilpailu, joka ajaa rehellisesti toimivia yrityksiä vaikeuksiin. Hallintarekisteri, jonka hallitus lupauksista huolimatta nosti uudelleen esiin, tulee entisestään vaikeuttamaan harmaan talouden ja korruption kitkemistä. Se mahdollistaa uusia tapoja piilottaa omaisuutta, kiertää verotusta, estää sidonnaisuuksien selvittämistä ja vaikeuttaa sisäpiirikauppojen valvontaa. Miten käy sosiaalisen, eettisen ja taloudellisen vastuun?

Miten kunnissa jatkossa tulkitaan hankintalakia? Sisällytetäänkö julkisiin hankintoihin sosiaalinen vastuu, nostetaanko kokonaistaloudellisuus pelkän hinnan edelle ja varmistetaanko verotulojen saaminen kuntaan? Entä ympäristövaikutusten arviointi? Hankintalaki mahdollistaa, että kunta voi itse päättää minkälaisen merkityksen se antaa eettisille ja sosiaalisille kysymyksille.

Palvelujen karsiminen, palvelumaksujen korottaminen, lomautukset tai kunnan omaisuuden myyminen eivät saa olla kuntatalouden vakauttamiskeinoja vaan ensisijaisesti on varmistettava kunnan verotulot ja paikallisten yritysten toimintaedellytykset kovenevassa kilpailutuksessa. Julkiset hankinnat ovat ratkaisevassa roolissa.

 

]]>
1 http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236842-kuntatalous-tasapainoon-vastuullisilla-hankinnoilla#comments Harmaa talous Julkiset hankinnat kuntatalous Sosiaalinen vastuu Työllistäminen Wed, 10 May 2017 17:33:54 +0000 riitta kuismanen http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236842-kuntatalous-tasapainoon-vastuullisilla-hankinnoilla
Kunnista vain harvalla talous aidosti tasapainossa http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234731-kunnista-vain-harvalla-talous-aidosti-tasapainossa <p><a href="http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234508-kuntamme-kreikan-tiella">Kirjoitin viime kerralla siitä kuinka kuntamme ovat Kreikan tiellä yhtenäisen luottoluokituksensa vuoksi.</a></p><p>Eilen 31.3. Kuntalehti kertoikin, että <a href="http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/talous/moni-kunta-teki-hyvan-tuloksen-2016-haasteet-silti-yha-lasna/">&quot;Moni kunta teki hyvän tuloksen vuonna 2016.&quot; </a></p><p><a href="http://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelu/talous/kuntien-ja-kuntayhtymien-vuoden-2016-tilinpaatosarviot-seka-talousarviot">Alustavien tilinpäätösarvioiden mukaan kuntien kassavirta on kuitenkin jatkunut edelleen selvästi, noin 260 miljoonaa euroa, negatiivisena.</a> Se on toki &quot;huippuvuosiin&quot; nähden varsin vähän, noin 50 euroa asukasta kohden, mutta lisää kuntien velkataakkaa edelleen. Aito julkisen talouden tasapaino edellyttää, ettei tulevien sukupolvien velkataakkaa kasvateta.</p><p>Oheinen kartta on karu kuva Suomen kuntatalouden kokonaiskuvasta viime vuosilta. Kartta osoittaa kunnittaisen toiminnan ja investointien rahavirran vuosilta 2011-2015. Käytännössä kyse on siis kunnan kassavirrasta: jos luku on negatiivinen, on kunta joutunut ottamaan lainaa tai käyttämään aiemmin kassan pohjalle jääneitä varoja toimintansa ja investointiensa rahoittamiseen.</p><p>Vain noin viidesosa kunnista onnistui vuosina 2011-2015 saamaan aikaan positiivisen kassavirran. 80 % kunnista on käyttänyt rahaa enemmän kuin on saanut verotuloja ja valtionosuuksia. Kuntatalouden heikko rahoitustasapaino ei siis suinkaan ole vain kasvavien ja investoivien suurkaupunkiemme murhe, vaan ulottuu laajasti läpi maan. Kuntien näin suuri määrä ei mitenkään mahdu enää satunnaisvaihtelun piiriin, vaan kyse on kroonisesta kuntatalouden epätasapainosta.</p><p>Toki on selvää, että esimerkiksi paljon investoivalla kunnalla tunnusluku voi olla tilapäisesti negatiivinen, mutta toisaalta viiden vuoden tarkastelujaksoon pitäisi mahtua myös niitä vuosia, jolloin suuriin investointeihin on varauduttu tai niitä on maksettu pois. Erityisen hurjaa on kuitenkin se, että yli kolmasosalla kunnista rahoituksellinen alijäämä on viiden tilastovuoden aikana ollut yli 1000 euroa asukasta kohden. Lukua voi peilata siihen, että yksittäisen kunnan verotulo oli vuonna 2015 pienimmillään 2330 euroa/asukas ja mediaanikin noin 3400 euroa/asukas.</p><p>Kartan aineisto: Tilastokeskus ja Kuntaliitto</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin viime kerralla siitä kuinka kuntamme ovat Kreikan tiellä yhtenäisen luottoluokituksensa vuoksi.

Eilen 31.3. Kuntalehti kertoikin, että "Moni kunta teki hyvän tuloksen vuonna 2016."

Alustavien tilinpäätösarvioiden mukaan kuntien kassavirta on kuitenkin jatkunut edelleen selvästi, noin 260 miljoonaa euroa, negatiivisena. Se on toki "huippuvuosiin" nähden varsin vähän, noin 50 euroa asukasta kohden, mutta lisää kuntien velkataakkaa edelleen. Aito julkisen talouden tasapaino edellyttää, ettei tulevien sukupolvien velkataakkaa kasvateta.

Oheinen kartta on karu kuva Suomen kuntatalouden kokonaiskuvasta viime vuosilta. Kartta osoittaa kunnittaisen toiminnan ja investointien rahavirran vuosilta 2011-2015. Käytännössä kyse on siis kunnan kassavirrasta: jos luku on negatiivinen, on kunta joutunut ottamaan lainaa tai käyttämään aiemmin kassan pohjalle jääneitä varoja toimintansa ja investointiensa rahoittamiseen.

Vain noin viidesosa kunnista onnistui vuosina 2011-2015 saamaan aikaan positiivisen kassavirran. 80 % kunnista on käyttänyt rahaa enemmän kuin on saanut verotuloja ja valtionosuuksia. Kuntatalouden heikko rahoitustasapaino ei siis suinkaan ole vain kasvavien ja investoivien suurkaupunkiemme murhe, vaan ulottuu laajasti läpi maan. Kuntien näin suuri määrä ei mitenkään mahdu enää satunnaisvaihtelun piiriin, vaan kyse on kroonisesta kuntatalouden epätasapainosta.

Toki on selvää, että esimerkiksi paljon investoivalla kunnalla tunnusluku voi olla tilapäisesti negatiivinen, mutta toisaalta viiden vuoden tarkastelujaksoon pitäisi mahtua myös niitä vuosia, jolloin suuriin investointeihin on varauduttu tai niitä on maksettu pois. Erityisen hurjaa on kuitenkin se, että yli kolmasosalla kunnista rahoituksellinen alijäämä on viiden tilastovuoden aikana ollut yli 1000 euroa asukasta kohden. Lukua voi peilata siihen, että yksittäisen kunnan verotulo oli vuonna 2015 pienimmillään 2330 euroa/asukas ja mediaanikin noin 3400 euroa/asukas.

Kartan aineisto: Tilastokeskus ja Kuntaliitto

 

]]>
1 http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234731-kunnista-vain-harvalla-talous-aidosti-tasapainossa#comments Julkinen talous Kunnat kuntatalous Kuntavaalit Sat, 01 Apr 2017 10:21:35 +0000 Matias Hilden http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234731-kunnista-vain-harvalla-talous-aidosti-tasapainossa
Diabeteksen ehkäisystä kulusäästöä kuntatalouteen http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234677-diabeteksen-ehkaisysta-kulusaastoa-kuntatalouteen <p>Aikuistyypin diabetes on länsimaisen elämäntavan vuoksi yleistyvä sairaus. Sairauden lisääntyminen liittyy väestötasolla ylipainon yleistymiseen ja fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen.</p><p>Suomessa diabeetikkojen sairaalahoidon aiheuttamat kustannuksen olivat jo vuonna 2007 1,3 miljardia euroa vuodessa. Mittakaavan vuoksi mainittakoon, että vihatun autoveron vuotuinen kertymä on selvästi tätä pienempi eli noin 850 miljoonaa euroa. Lisäksi diabetes aiheuttaa runsaasti epäsuoria taloudellisia menetyksiä sairauspoissaoloina sekä ennenaikaisina sairauseläkkeinä.</p><p>Diabeteksen ehkäisyn voidaan olettaa tuottavan merkittäviä säästöjä kuntien terveydenhuollon kustannuksiin.</p><p>Luin Diabetesliiton toimittamasta materiaalista Päijät-Hämeessä tehdystä kokeilusta. Siihen kerättiin potilaita, joilla todettiin diabeteksen esiaste eli heikentynyt glukoosinsieto. Potilaat ohjattiin perusterveydenhuollossa edullisiin terveyden- tai sairaanhoitajan vetämiin ryhmätapaamisiin. Näiden tapaamisten tavoitteena oli vähentää rasvan saantia, pudottaa potilaiden painoa ja lisätä liikuntaa sekä ruokavaliossa kuitujen määrää. Potilaat kokivat ryhmätapaamiset innostavina ja saivat samalla ongelmaansa arvokasta vertaistukea. Ryhmätapaamisten tuloksena puolella osallistujista glukoosinsieto normaalistui.</p><p>Euroiksi muutettuna kuusi kahden tunnin tapaamista 10 henkilön ryhmälle aiheutti kustannuksia yhteensä noin 1200 euroa. &nbsp;&nbsp;</p><p>Tätä kulua voidaan verrata yhden aikuistyypin diabetekseen sairastuneen aiheuttamiin sairaudenhoidon menoihin, jotka ovat keskimäärin noin tuhat euroa vuodessa. Mahdolliset diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet lisäävät aikuistyypin diabeteksen vuotuisia kustannuksia 6000 euroon.</p><p>Sairauden aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ei voi muuttaa euroiksi. Pelkät eurotkin huomioiden kuntien on järkevää panostaa diabeteksen ehkäisyyn ja säästää sen aiheuttamista myöhemmistä kuluista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikuistyypin diabetes on länsimaisen elämäntavan vuoksi yleistyvä sairaus. Sairauden lisääntyminen liittyy väestötasolla ylipainon yleistymiseen ja fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen.

Suomessa diabeetikkojen sairaalahoidon aiheuttamat kustannuksen olivat jo vuonna 2007 1,3 miljardia euroa vuodessa. Mittakaavan vuoksi mainittakoon, että vihatun autoveron vuotuinen kertymä on selvästi tätä pienempi eli noin 850 miljoonaa euroa. Lisäksi diabetes aiheuttaa runsaasti epäsuoria taloudellisia menetyksiä sairauspoissaoloina sekä ennenaikaisina sairauseläkkeinä.

Diabeteksen ehkäisyn voidaan olettaa tuottavan merkittäviä säästöjä kuntien terveydenhuollon kustannuksiin.

Luin Diabetesliiton toimittamasta materiaalista Päijät-Hämeessä tehdystä kokeilusta. Siihen kerättiin potilaita, joilla todettiin diabeteksen esiaste eli heikentynyt glukoosinsieto. Potilaat ohjattiin perusterveydenhuollossa edullisiin terveyden- tai sairaanhoitajan vetämiin ryhmätapaamisiin. Näiden tapaamisten tavoitteena oli vähentää rasvan saantia, pudottaa potilaiden painoa ja lisätä liikuntaa sekä ruokavaliossa kuitujen määrää. Potilaat kokivat ryhmätapaamiset innostavina ja saivat samalla ongelmaansa arvokasta vertaistukea. Ryhmätapaamisten tuloksena puolella osallistujista glukoosinsieto normaalistui.

Euroiksi muutettuna kuusi kahden tunnin tapaamista 10 henkilön ryhmälle aiheutti kustannuksia yhteensä noin 1200 euroa.   

Tätä kulua voidaan verrata yhden aikuistyypin diabetekseen sairastuneen aiheuttamiin sairaudenhoidon menoihin, jotka ovat keskimäärin noin tuhat euroa vuodessa. Mahdolliset diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet lisäävät aikuistyypin diabeteksen vuotuisia kustannuksia 6000 euroon.

Sairauden aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ei voi muuttaa euroiksi. Pelkät eurotkin huomioiden kuntien on järkevää panostaa diabeteksen ehkäisyyn ja säästää sen aiheuttamista myöhemmistä kuluista.

]]>
0 http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234677-diabeteksen-ehkaisysta-kulusaastoa-kuntatalouteen#comments %23kuntavaalit2017 Diabetes II kuntatalous Sosiaali- ja terveyspolitiikka Sat, 01 Apr 2017 03:15:00 +0000 Juho Tuominen http://juhotuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234677-diabeteksen-ehkaisysta-kulusaastoa-kuntatalouteen
Oulun talous ei ole kuilun partaalla http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234633-oulun-talous-ei-ole-kuilun-partaalla <p>Vuosikate on kuntatalouden ehkä tärkein termi. Se muodostuu kunnan tulojen ja menojen erotuksen pohjalta. Se kertoo siitä, miten kunnan vero- ja muut omat tulot riittävät kunnan menojen hoitoon.</p><p>Oulun kaupunginhallitus käsitteli viime vuoden tilinpäätöstä 20.3. pitämässään kokouksessa. Oulun tilinpäätöksessä vuosikate oli 76 miljoonaa euroa. Hyvään tulokseen päästiin, vaikka budjetit ylitettiin muun muassa sote- ja koulutuspuolella eli kaikista suurimmilla kunnan toimialoilla. Oulun talous ei ole turmion partaalla, vaikka eritoten kokoomus liki kaikkien ehdokkaidensa suulla väittää näin vaalien alla.</p><p>Jos Oulun vuosikate olisi miinuksella, olisi aidosti syytä olla huolissaan. Oululla on toki velkaa (noin 4000 euroa per asukas), mutta sitä on otettu investointeja varten. Tämä johtuu siitä, että Oulu kasvaa. Uusien ja samalla vanhojenkin asukkaiden tarpeisiin on rakennettu tuoreita asuinalueita ja niiden edellyttämää infrastruktuuria. Näillä investoinneilla luodaan yhteiskunnan kokonaisetua. Ne parantavat myös lastemme tulevaisuutta.</p><p>Velkaa Oulussa on tehty siis pitkäjänteisesti tulevaisuutta varten, eikä esimerkiksi peruspalveluiden pyörittämistä varten. Voisimme Oulussa periaatteessa maksaa velkamme pois myymällä pois kunnan omistuksia laajassa mittakaavassa, esimerkiksi Oulun Energian, mutta siinä ei olisi taloudenpidon, eikä varsinkaan kuntalaisten edun kannalta yhtään mitään järkeä.</p><p>Elämme myös maailmassa, jossa varsinkaan julkinen sektori ei tällä hetkellä käytännössä juuri joudu maksamaan korkoa veloistaan. Silti velkaan ei tule suhtautua missään nimessä yliolkaisesti, vaan sen kehittymiseen on voitava tarttua. Eikä investointeja saa tehdä kevytmielisesti, vaan tarkan harkinnan pohjalta.</p><p>Jotta Oulu voisi jatkossa kasvattaa verotuottojaan kunnallis- ja yhteisöveron osalta, kaupunkimme tarvitsee uusia asukkaita maksamaan veroja. Tänne on saatava myös uutta yritystoimintaa. Jos emme investoi kasvuun, ei työllisyys täällä lähde kohenemaan. Vasemmistoliitto haluaa kasvattaa jaettavaa kakkua, eikä suinkaan kutistaa sitä oikeiston kaavailemalla, leikkauksien näivetystiellä.</p><p>Paljon hyvää on jo tapahtunut esimerkiksi ICT-sektorilla Nokia-murroksen jälkeen. Esimerkiksi viime joulukuun lopussa Oulussa oli työttömänä vain hieman yli 1000 ICT-alan työntekijää, kun heitä oli pahimmillaan jopa 3500-4500 Nokian ja Microsoftin irtisanomisten jälkeen. Muutaman viime vuoden aikana alalle on syntynyt tuhansia uusia työpaikkoja.</p><p>Kaikista työttömistä ei tietenkään ole koodareiksi &ndash; eikä esimerkiksi lähihoitajiksi. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden kääntäminen laskuun monin eri tavoin onkin erittäin merkityksellistä Oulun tulevaisuuden kannalta. On esimerkiksi todella typerää, että Oulun on maksanut viime vuonna ns. työttömyyssakkoja eli Kelan maksuosuuksia noin 23 miljoonaa euroa. Nämä rahat tulisi käyttää innovatiivisesti pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden hoitoon. Samalla voitaisiin vähentää syrjäytymistä, joka tunnetusti tulee äärimmäisen kalliiksi yhteiskunnalle ja inhimillisesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosikate on kuntatalouden ehkä tärkein termi. Se muodostuu kunnan tulojen ja menojen erotuksen pohjalta. Se kertoo siitä, miten kunnan vero- ja muut omat tulot riittävät kunnan menojen hoitoon.

Oulun kaupunginhallitus käsitteli viime vuoden tilinpäätöstä 20.3. pitämässään kokouksessa. Oulun tilinpäätöksessä vuosikate oli 76 miljoonaa euroa. Hyvään tulokseen päästiin, vaikka budjetit ylitettiin muun muassa sote- ja koulutuspuolella eli kaikista suurimmilla kunnan toimialoilla. Oulun talous ei ole turmion partaalla, vaikka eritoten kokoomus liki kaikkien ehdokkaidensa suulla väittää näin vaalien alla.

Jos Oulun vuosikate olisi miinuksella, olisi aidosti syytä olla huolissaan. Oululla on toki velkaa (noin 4000 euroa per asukas), mutta sitä on otettu investointeja varten. Tämä johtuu siitä, että Oulu kasvaa. Uusien ja samalla vanhojenkin asukkaiden tarpeisiin on rakennettu tuoreita asuinalueita ja niiden edellyttämää infrastruktuuria. Näillä investoinneilla luodaan yhteiskunnan kokonaisetua. Ne parantavat myös lastemme tulevaisuutta.

Velkaa Oulussa on tehty siis pitkäjänteisesti tulevaisuutta varten, eikä esimerkiksi peruspalveluiden pyörittämistä varten. Voisimme Oulussa periaatteessa maksaa velkamme pois myymällä pois kunnan omistuksia laajassa mittakaavassa, esimerkiksi Oulun Energian, mutta siinä ei olisi taloudenpidon, eikä varsinkaan kuntalaisten edun kannalta yhtään mitään järkeä.

Elämme myös maailmassa, jossa varsinkaan julkinen sektori ei tällä hetkellä käytännössä juuri joudu maksamaan korkoa veloistaan. Silti velkaan ei tule suhtautua missään nimessä yliolkaisesti, vaan sen kehittymiseen on voitava tarttua. Eikä investointeja saa tehdä kevytmielisesti, vaan tarkan harkinnan pohjalta.

Jotta Oulu voisi jatkossa kasvattaa verotuottojaan kunnallis- ja yhteisöveron osalta, kaupunkimme tarvitsee uusia asukkaita maksamaan veroja. Tänne on saatava myös uutta yritystoimintaa. Jos emme investoi kasvuun, ei työllisyys täällä lähde kohenemaan. Vasemmistoliitto haluaa kasvattaa jaettavaa kakkua, eikä suinkaan kutistaa sitä oikeiston kaavailemalla, leikkauksien näivetystiellä.

Paljon hyvää on jo tapahtunut esimerkiksi ICT-sektorilla Nokia-murroksen jälkeen. Esimerkiksi viime joulukuun lopussa Oulussa oli työttömänä vain hieman yli 1000 ICT-alan työntekijää, kun heitä oli pahimmillaan jopa 3500-4500 Nokian ja Microsoftin irtisanomisten jälkeen. Muutaman viime vuoden aikana alalle on syntynyt tuhansia uusia työpaikkoja.

Kaikista työttömistä ei tietenkään ole koodareiksi – eikä esimerkiksi lähihoitajiksi. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden kääntäminen laskuun monin eri tavoin onkin erittäin merkityksellistä Oulun tulevaisuuden kannalta. On esimerkiksi todella typerää, että Oulun on maksanut viime vuonna ns. työttömyyssakkoja eli Kelan maksuosuuksia noin 23 miljoonaa euroa. Nämä rahat tulisi käyttää innovatiivisesti pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden hoitoon. Samalla voitaisiin vähentää syrjäytymistä, joka tunnetusti tulee äärimmäisen kalliiksi yhteiskunnalle ja inhimillisesti.

]]>
0 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234633-oulun-talous-ei-ole-kuilun-partaalla#comments Investointivelka kuntatalous Oulu Fri, 31 Mar 2017 15:00:00 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234633-oulun-talous-ei-ole-kuilun-partaalla
Kuntamme Kreikan tiellä http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234508-kuntamme-kreikan-tiella <p><a href="http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/talous/risto-e-j-penttila-kuntien-luottokelpoisuus-hyva/">Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä oli taannoin huolissaan kuntien lainakannan kasvamisesta, ja piti kuntien luokkoluokitusta liian hyvänä. </a>Käytännössä Penttilä näki kuntien keskinäisen takaustoiminnan riskiksi: kuntien kyky hoitaa lainojaan vaihtelee toki huomattavasti, mutta tämä ei näy lainakustannuksissa käytännössä juurikaan. Toisaalta perinteisesti kuntien tehtäväksi ei ole katsottu suhdannevaihteluiden tasaamista, minkä pitäisi tarkoittaa sitä, että myöskään velkaantumisen ei pitäisi olla kovin suotavaa eikä varsinkaan pitkäkestoista, edes heikon suhdannetilanteen aikana. Kuntien tulot ja menot ovatkin huomattavasti valtiota vähemmän suhdanneherkkiä. <a href="http://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/velkadioja%2009_2016.pdf">Kuntien lainakanta on silti kuitenkin viimeisten 20 vuoden aikana kasvanut selvästi.</a><br /><br />Kunnathan voivat tehdä yksityisoikeudellisia lainasopimuksia yritysten tai kansalaisten tavoin. Tämän lisäksi kunnilla on oma varainhankintajärjestelmä, joka kulminoituu kahteen eri instituutioon: Kuntarahoitukseen ja Kuntien takauskeskukseen.&nbsp;Kuntarahoituksen pääasiallisena tehtävänä on myöntää luottoja kunnille. Sinänsä Kuntarahoitus lainaa myöntäessään määrittää aina korkotason, enkä tunne heidän omaa harkintaansa tässä suhteessa.&nbsp;<br /><br />Kuntarahoitus kerää puolestaan varansa kansainvälisiltä sijoittajilta Kuntien takauskeskuksen tuella. Kaikki kunnat ovat yhteisvastuullisesti, asukasperusteella, taanneet Kuntarahoituksen lainat Kuntien takauskeskuksen välityksellä. Toisin sanoen vaikka jokin yksittäinen kunta ei voisikaan maksaa lainojaan Kuntarahoitukselle, niin muut kunnat ovat taanneet, että sijoittaja saa pääomansa ja korkonsa tarvittaessa muilta kunnilta. Yksinkertaista ja tehokasta, ja kuntien varainhankintakuluja kokonaisuudessa pienentävää.<br /><br />Järjestelmä tuo kuitenkin mukanaan epäkohdan, johon Penttilä viittaa: kuntien luottojärjestelmässä on huomattavan paljon samoja piirteitä kuin euromaiden luottoluokituksessa oli ennen eurokriisiä: yksittäinen luottoriski peittyy olemattomana pidetyn järjestelmäriskin taakse. Korttitalon hajotessa järjestelmäriskikin valitettavasti yleensä realisoituu. Kuntien korkotaso onkin nyt käytännössä mitätön, mikä ei voi olla pysyvä tila. Vain yhden prosenttiyksikön korkotason nousu tarkoittaa esimerkiksi Espoon kaupunkikonsernissa noin 32 miljoonan euron korkokulujen kasvua, noin 115 euroa asukasta kohden. Espoo on toki vauras, ja sillä löytynee tähän varaa, mutta monella muulla kunnalla tilanne ei ole yhtä hyvä.&nbsp;<br /><br />Kuntien velkaantumiseen kiinnitetään varsin vähän huomiota. Tänäkin keväänä kunnat kertovat kilpaa hyvistä tuloksistaan. Tiedotteiden loppuosassa saatetaan vaivihkaa kertoa lainakannan kasvaneen niin ja niin monella miljoonalla eurolla. Kirjanpidollinen tulos peittääkin usein taakseen rahoituksellisen alijäämän. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei kunnan tilinpäätöksen numeroilla makseta ensimmäistäkään lainanlyhennyslaskua. Kuntasektorin toiminnan ja investointien rahavirta on ollut positiivinen viimeksi vuonna 2006, ja ylipäätään koko 2000-luvulla vain parina vuotena, tuolloinkin vain niukasti. Tilanne ei ole millään mittarilla kestävä, varsinkin kun pahimmassa tapauksessa velkarahat käytetään kouluihin, jotka parin vuoden kuluttua joudutaan laittamaan käyttökieltoon kosteusvaurioiden vuoksi.<br /><br />Mikä sitten lääkkeeksi? Kuten yllä totesin, on kuntien varainhankintajärjestelmä sinänsä järkevä, mutta se tarjoaa liian hyvän paikan vapaamatkustajille. Pieni hienosäätö siis riittää. Tilintarkastajamme Osmo Aalto totesi jo aikaa sitten, että kuntien yhdessä takaamien lainojen osalta voitaisiin ottaa käyttöön keskinäinen takausprovisio. Provisio voisi olla kiinteä, vaikka 0,5 prosenttia, tai suhteutettu vallitsevaan korkotasoon, jolloin korkeamman korkotason aikana provisio pienentyisi. Jos kunnan takausvastuu olisi suurempi kuin sen omiin lainoihin kohdistetut takaukset, saisi kunta tästä rahaa. Jos taas velkaa on enemmän, joutuisi kunta maksamaan provisiota muille kunnille. Muutos vähentäisi selvästi järjestelmäriskiä, erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa kuntien kyky hoitaa lainojaan tulee heikentymään selvästi tulopohjan puolittuessa maakuntauudistuksen vuoksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä oli taannoin huolissaan kuntien lainakannan kasvamisesta, ja piti kuntien luokkoluokitusta liian hyvänä. Käytännössä Penttilä näki kuntien keskinäisen takaustoiminnan riskiksi: kuntien kyky hoitaa lainojaan vaihtelee toki huomattavasti, mutta tämä ei näy lainakustannuksissa käytännössä juurikaan. Toisaalta perinteisesti kuntien tehtäväksi ei ole katsottu suhdannevaihteluiden tasaamista, minkä pitäisi tarkoittaa sitä, että myöskään velkaantumisen ei pitäisi olla kovin suotavaa eikä varsinkaan pitkäkestoista, edes heikon suhdannetilanteen aikana. Kuntien tulot ja menot ovatkin huomattavasti valtiota vähemmän suhdanneherkkiä. Kuntien lainakanta on silti kuitenkin viimeisten 20 vuoden aikana kasvanut selvästi.

Kunnathan voivat tehdä yksityisoikeudellisia lainasopimuksia yritysten tai kansalaisten tavoin. Tämän lisäksi kunnilla on oma varainhankintajärjestelmä, joka kulminoituu kahteen eri instituutioon: Kuntarahoitukseen ja Kuntien takauskeskukseen. Kuntarahoituksen pääasiallisena tehtävänä on myöntää luottoja kunnille. Sinänsä Kuntarahoitus lainaa myöntäessään määrittää aina korkotason, enkä tunne heidän omaa harkintaansa tässä suhteessa. 

Kuntarahoitus kerää puolestaan varansa kansainvälisiltä sijoittajilta Kuntien takauskeskuksen tuella. Kaikki kunnat ovat yhteisvastuullisesti, asukasperusteella, taanneet Kuntarahoituksen lainat Kuntien takauskeskuksen välityksellä. Toisin sanoen vaikka jokin yksittäinen kunta ei voisikaan maksaa lainojaan Kuntarahoitukselle, niin muut kunnat ovat taanneet, että sijoittaja saa pääomansa ja korkonsa tarvittaessa muilta kunnilta. Yksinkertaista ja tehokasta, ja kuntien varainhankintakuluja kokonaisuudessa pienentävää.

Järjestelmä tuo kuitenkin mukanaan epäkohdan, johon Penttilä viittaa: kuntien luottojärjestelmässä on huomattavan paljon samoja piirteitä kuin euromaiden luottoluokituksessa oli ennen eurokriisiä: yksittäinen luottoriski peittyy olemattomana pidetyn järjestelmäriskin taakse. Korttitalon hajotessa järjestelmäriskikin valitettavasti yleensä realisoituu. Kuntien korkotaso onkin nyt käytännössä mitätön, mikä ei voi olla pysyvä tila. Vain yhden prosenttiyksikön korkotason nousu tarkoittaa esimerkiksi Espoon kaupunkikonsernissa noin 32 miljoonan euron korkokulujen kasvua, noin 115 euroa asukasta kohden. Espoo on toki vauras, ja sillä löytynee tähän varaa, mutta monella muulla kunnalla tilanne ei ole yhtä hyvä. 

Kuntien velkaantumiseen kiinnitetään varsin vähän huomiota. Tänäkin keväänä kunnat kertovat kilpaa hyvistä tuloksistaan. Tiedotteiden loppuosassa saatetaan vaivihkaa kertoa lainakannan kasvaneen niin ja niin monella miljoonalla eurolla. Kirjanpidollinen tulos peittääkin usein taakseen rahoituksellisen alijäämän. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei kunnan tilinpäätöksen numeroilla makseta ensimmäistäkään lainanlyhennyslaskua. Kuntasektorin toiminnan ja investointien rahavirta on ollut positiivinen viimeksi vuonna 2006, ja ylipäätään koko 2000-luvulla vain parina vuotena, tuolloinkin vain niukasti. Tilanne ei ole millään mittarilla kestävä, varsinkin kun pahimmassa tapauksessa velkarahat käytetään kouluihin, jotka parin vuoden kuluttua joudutaan laittamaan käyttökieltoon kosteusvaurioiden vuoksi.

Mikä sitten lääkkeeksi? Kuten yllä totesin, on kuntien varainhankintajärjestelmä sinänsä järkevä, mutta se tarjoaa liian hyvän paikan vapaamatkustajille. Pieni hienosäätö siis riittää. Tilintarkastajamme Osmo Aalto totesi jo aikaa sitten, että kuntien yhdessä takaamien lainojen osalta voitaisiin ottaa käyttöön keskinäinen takausprovisio. Provisio voisi olla kiinteä, vaikka 0,5 prosenttia, tai suhteutettu vallitsevaan korkotasoon, jolloin korkeamman korkotason aikana provisio pienentyisi. Jos kunnan takausvastuu olisi suurempi kuin sen omiin lainoihin kohdistetut takaukset, saisi kunta tästä rahaa. Jos taas velkaa on enemmän, joutuisi kunta maksamaan provisiota muille kunnille. Muutos vähentäisi selvästi järjestelmäriskiä, erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa kuntien kyky hoitaa lainojaan tulee heikentymään selvästi tulopohjan puolittuessa maakuntauudistuksen vuoksi.

]]>
1 http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234508-kuntamme-kreikan-tiella#comments Julkinen talous kuntatalous Velkaantuminen Wed, 29 Mar 2017 18:01:28 +0000 Matias Hilden http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234508-kuntamme-kreikan-tiella
564 Taloustaitoa Oulun valtuustoon http://perttikutilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234406-564-taloustaitoa-oulun-valtuustoon <p>Vuonna 2015 Oulun kaupungin tuloverokertymä oli reilut 654 miljoonaa euroa. Kiinteistöveron kertymä vastaavasti oli n. 37 miljoonaa euroa. Veroprosentti oli 20%. Kaupunki kamppailee talouden kanssa ja keksitään kaikenlaisia uusia veroja (kuten hulevesimaksu), asiakasmaksuja korotetaan ja kiinteistöveroa nostetaan. Tuloveroon sen sijaan ei kosketa, koska on saatu syötettyä ihmisille propagandaa, jonka mukaan se on &rdquo;työn verottamista&rdquo; ja heikentää työnteon kiinnostavuutta.</p><p>Tämä on täyttä potaskaa. Työtä ei voi verottaa. Sen sijaan tuloja voi.</p><p>Esimerkin omaisesti laskeskelin seuraavaa. Jos kunnan tuloveroprosenttia nostettaisiin 2 prosenttiyksikköä, kunnan tuloverokertymä nousisi kymmenen prosenttia. Se siis tarkoittaisi vuoden 2015 tasolla 65,4 miljoonaa lisää tuloja. Normaali palkansaaja tuskin huomaa 2%:n lisäperintää palkassaan.</p><p>Tällä summalla rakentaisi jo monta koulua helposti. Kiinteistöveron voisi huoletta tiputtaa alarajaansa. Köyhää se kiinteistöverokin kirpaisee eniten.</p><p>Kaikista hulluin keksintö on hulevero. Sen tuotto on varmasti pienempi kuin kiinteistöveron, mutta sen periminenkin maksaa. Järjestelmiä pitää hankkia, käsityötä tehdä ja perintätoimistoja tarvitaan. Syödään siis kuormasta ja kaikki nuo kulut pitää veron tuotosta vähentää.</p><p>Terveyskeskusmaksut on myös puhdasta riistoa. Miksi juuri sairailta pitää rahastaa? Moni on sairautensa vuoksi muutenkin ahdingossa ja tämä vain lisää tuskaa ja johtaa taas sosiaaliapuun ja lisäkustannuksiin. Myös tämän maksun laskutus ja perintä maksaa maltaita ja kaikki se työ on hukattua energiaa.</p><p>Missä on päättäjien vastuu? Vastuullinen päättäjä pitää huolen, että kunnan talous on kunnossa. Kun ei kokoajan olla veitsi kurkulla, voivat työntekijätkin keskittyä varsinaiseen työhönsä ja saada sillä tavalla lisää tehoa. Turhat toiminnot pois ja keskitytään olennaiseen. Kuntalaisetkin ovat ylpeitä toimivasta kunnasta enempi kuin ainaisista leikkauksista ja uusista maksuista. Suurin marina on tämän muuttamisesta tulee valtuustosalin oikealta reunalta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 2015 Oulun kaupungin tuloverokertymä oli reilut 654 miljoonaa euroa. Kiinteistöveron kertymä vastaavasti oli n. 37 miljoonaa euroa. Veroprosentti oli 20%. Kaupunki kamppailee talouden kanssa ja keksitään kaikenlaisia uusia veroja (kuten hulevesimaksu), asiakasmaksuja korotetaan ja kiinteistöveroa nostetaan. Tuloveroon sen sijaan ei kosketa, koska on saatu syötettyä ihmisille propagandaa, jonka mukaan se on ”työn verottamista” ja heikentää työnteon kiinnostavuutta.

Tämä on täyttä potaskaa. Työtä ei voi verottaa. Sen sijaan tuloja voi.

Esimerkin omaisesti laskeskelin seuraavaa. Jos kunnan tuloveroprosenttia nostettaisiin 2 prosenttiyksikköä, kunnan tuloverokertymä nousisi kymmenen prosenttia. Se siis tarkoittaisi vuoden 2015 tasolla 65,4 miljoonaa lisää tuloja. Normaali palkansaaja tuskin huomaa 2%:n lisäperintää palkassaan.

Tällä summalla rakentaisi jo monta koulua helposti. Kiinteistöveron voisi huoletta tiputtaa alarajaansa. Köyhää se kiinteistöverokin kirpaisee eniten.

Kaikista hulluin keksintö on hulevero. Sen tuotto on varmasti pienempi kuin kiinteistöveron, mutta sen periminenkin maksaa. Järjestelmiä pitää hankkia, käsityötä tehdä ja perintätoimistoja tarvitaan. Syödään siis kuormasta ja kaikki nuo kulut pitää veron tuotosta vähentää.

Terveyskeskusmaksut on myös puhdasta riistoa. Miksi juuri sairailta pitää rahastaa? Moni on sairautensa vuoksi muutenkin ahdingossa ja tämä vain lisää tuskaa ja johtaa taas sosiaaliapuun ja lisäkustannuksiin. Myös tämän maksun laskutus ja perintä maksaa maltaita ja kaikki se työ on hukattua energiaa.

Missä on päättäjien vastuu? Vastuullinen päättäjä pitää huolen, että kunnan talous on kunnossa. Kun ei kokoajan olla veitsi kurkulla, voivat työntekijätkin keskittyä varsinaiseen työhönsä ja saada sillä tavalla lisää tehoa. Turhat toiminnot pois ja keskitytään olennaiseen. Kuntalaisetkin ovat ylpeitä toimivasta kunnasta enempi kuin ainaisista leikkauksista ja uusista maksuista. Suurin marina on tämän muuttamisesta tulee valtuustosalin oikealta reunalta.

 

 

 

]]>
1 http://perttikutilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234406-564-taloustaitoa-oulun-valtuustoon#comments kuntatalous Vero Tue, 28 Mar 2017 16:27:39 +0000 Pertti Kutilainen http://perttikutilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234406-564-taloustaitoa-oulun-valtuustoon
Vahva talous on Helsingin veturi http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233890-vahva-talous-on-helsingin-veturi <p>Helsinki tarvitsee vahvaa taloutta. Pääkaupunkimme täytyy olla elinvoimainen ja tukea yrittäjyyttä. Helsingin vetovoimaan voidaan vaikuttaa markkinoinnilla ja lupaprosesseja helpottamalla. Tukemalla yrittäjyyttä Helsinkiin syntyy entistä enemmän työpaikkoja, jotka tuovat verotuloja kaupungin kassaan. Haluaisin itse olla mukana tekemässä Helsingistä Suomen yritysmyönteisintä kaupunkia.</p><p>Yritysten tarpeet pitää huomioida myös kaupunkisuunnittelussa. Matkailua on kehitettävä ja Helsinkiä on markkinoitava erityisesti Venäjälle ja Aasiaan. Helsingin kilpailukykyä pitää parantaa ja meidän täytyy pystyä houkuttelemaan yhä enemmän osaavaa työvoimaa Helsinkiin. Kaupunki työllistää 38&nbsp;000 ihmistä ja on tärkeää, että tuottavuus ja uudet työtavat huomioidaan myös kaupungin virastoissa. Kaupunkia on johdettava taitavasti, jotta tehokkaat ja toimivat palvelut voidaan tarjota myös jatkossa. Vuoden 2017 talousarviossa on panostettu varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Kilpailukykysopimuksen avulla saavutetut säästöt voidaan kohdistaa näihin palveluihin.</p><p>Yleinen taloustilanne on ollut pitkään haastava ja tämä on heijastunut myös kuntatalouteen. Helsinki on joutunut aiempina vuosina ottamaan lisää lainaa, jota on kuitenkin viime vuonna päästy lyhentämään. Positiivisia merkkejä Helsingin taloustilanteen parantumisesta on saatu ja tilikauden 2016 vuosikate oli 300 miljoonaa euroa ennustettua parempi. Helsingin talouden vahvistuminen on hieman poikkeuksellista, etenkin kun kuntatalouden kriisi on syventynyt entisestään. Tämä on merkki siitä, että Helsinki on vahva kaupunki ja suunnannäyttäjä muille kunnille nyt ja tulevaisuudessa. Tärkeintä on, että Helsinki näyttäytyy isossa kuvassa vahvana ja talous pyritään jatkossa pitämään ylijäämäisenä.</p><p>Hoidetaan Helsingin taloutta hyvin ja varmistetaan, että talous vahvistuu entisestään myös tulevaisuudessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsinki tarvitsee vahvaa taloutta. Pääkaupunkimme täytyy olla elinvoimainen ja tukea yrittäjyyttä. Helsingin vetovoimaan voidaan vaikuttaa markkinoinnilla ja lupaprosesseja helpottamalla. Tukemalla yrittäjyyttä Helsinkiin syntyy entistä enemmän työpaikkoja, jotka tuovat verotuloja kaupungin kassaan. Haluaisin itse olla mukana tekemässä Helsingistä Suomen yritysmyönteisintä kaupunkia.

Yritysten tarpeet pitää huomioida myös kaupunkisuunnittelussa. Matkailua on kehitettävä ja Helsinkiä on markkinoitava erityisesti Venäjälle ja Aasiaan. Helsingin kilpailukykyä pitää parantaa ja meidän täytyy pystyä houkuttelemaan yhä enemmän osaavaa työvoimaa Helsinkiin. Kaupunki työllistää 38 000 ihmistä ja on tärkeää, että tuottavuus ja uudet työtavat huomioidaan myös kaupungin virastoissa. Kaupunkia on johdettava taitavasti, jotta tehokkaat ja toimivat palvelut voidaan tarjota myös jatkossa. Vuoden 2017 talousarviossa on panostettu varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Kilpailukykysopimuksen avulla saavutetut säästöt voidaan kohdistaa näihin palveluihin.

Yleinen taloustilanne on ollut pitkään haastava ja tämä on heijastunut myös kuntatalouteen. Helsinki on joutunut aiempina vuosina ottamaan lisää lainaa, jota on kuitenkin viime vuonna päästy lyhentämään. Positiivisia merkkejä Helsingin taloustilanteen parantumisesta on saatu ja tilikauden 2016 vuosikate oli 300 miljoonaa euroa ennustettua parempi. Helsingin talouden vahvistuminen on hieman poikkeuksellista, etenkin kun kuntatalouden kriisi on syventynyt entisestään. Tämä on merkki siitä, että Helsinki on vahva kaupunki ja suunnannäyttäjä muille kunnille nyt ja tulevaisuudessa. Tärkeintä on, että Helsinki näyttäytyy isossa kuvassa vahvana ja talous pyritään jatkossa pitämään ylijäämäisenä.

Hoidetaan Helsingin taloutta hyvin ja varmistetaan, että talous vahvistuu entisestään myös tulevaisuudessa.

]]>
0 http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233890-vahva-talous-on-helsingin-veturi#comments #kuntavaalit2017 #talous Helsinki kuntatalous Tue, 21 Mar 2017 12:31:02 +0000 Sebastian Franckenhaeuser http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233890-vahva-talous-on-helsingin-veturi
Kuntaliitosten aika ei ole ohitse! http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233780-kuntaliitosten-aika-ei-ole-ohitse <p>Hieman yli 6000 asukkaan Siuntion talous oirehtii monen muun kunnan tavoin. Siuntiossa on päättyvällä valtuustokaudella yritetty painia talouden tasapainottamisen kanssa mutta laihoin tuloksin. Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole radikaalia muutosta parempaan. Vain hetkellinen pinnan yläpuolella käynti voi kenties tulla kyseeseen.</p><p>Pienen kunnan mahdollisuudet ilman palvelurakennetta liiaksi haavoittavia rajumpia toimenpiteitä ovat rajalliset.</p><p>Käynnissä olevissa kuntavaaleissa tuntuvat joiltakin suunnilta kuuluvat lupaukset ja vaatimukset olevan varsin suuria ilman, että kuntatalouden asettamia tiukkoja reunaehtoja otettaisiin huomioon. Ehkä olisi syytä olla lupaamatta kuuta taivaalta. Tulevilla päättäjillä ei ole asiaa runsaiden lihapatojen äärelle, joka fakta tulisi sisäistää ajoissa.</p><p>Siuntiossa on tiedossa mittavia, kenties ennennäkemättömiä, taloudellisia haasteita. Jopa kymmenien miljoonien hintaluokkaan lukeutuvat koulujen sisäilmaongelmien ratkaisut ovat kuin saavillinen kylmää vettä kuntapäättäjien niskaan. Luulisi pahemmankin unikeon heräävän.</p><p>Pienen kunnan velkataakka ja kumulatiivinen alijäämä voivat näillä näkymin kasvaa suhteettomiksi. On selvää, että samalla paineet kuntaveron korotuksiin kovenevat. Kunnan houkuttelevuus asuinpaikkana kokee pahimmillaan kovan kolauksen.</p><p>Näin ei tulisi olla, sillä Siuntio tarjoaa ainutlaatuisen asuinympäristön erinomaisine liikenneyhteyksineen sekä alhaisine tonttihintoineen pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä.</p><p>Sote- ja maakuntauudistus luo epävarmuutta vuosien ajaksi, eikä siitä ole odotettavissa mitään taikaiskua kuntien taloudellisiin ongelmiin &ndash; päinvastoin. Kreivin osa kuntien tuloista leikkautuu uusien rakenteiden kulujen kattamiseksi mutta kuntien velkataakka ei katoa yhtään mihinkään. Riesaksi jäävät myös lukuisat kiinteistöt, joille ei ole enää uudistuksen jälkeen käyttöä. Veronmaksajien näkökulmasta tilanne voi vielä pahentua todennäköisesti luotavan uuden maakunnallisen veron ja erilaisten kasvavien palvelumaksujen myötä.</p><p>Olot kapeat taloudelliset hartiat omaavassa kunnassa saattavat muuttua sietämättömiksi.</p><p>Logiikka, jonka mukaan kuntarakenteita ei voida ottaa uudelleentarkasteluun, koska edessä on uudistus A ja sen jälkeinen &rdquo;pakollinen&rdquo; seestymisen vaihe, ontuu. &rdquo;Odotellaan, odotellaan, ei voi vielä &hellip;&rdquo; on kulunut mutta myös vaarallisesti tikittävä klisee.</p><p>Itsenäisyys, jota leimaavat kunnan kassan tyhjyys, velkaantumisella tekohengittäminen ja kumulatiivisten alijäämien kanssa painiminen jatkuvalla syötöllä ei ole oikein kuntalaisia kohtaan.</p><p>Kypsää ja vastuullista itsenäisyyttä tarkoittaa myös se, että uskaltaa rehellisesti tunnustaa tilanteen, jossa omin avuin pärjääminen on käymässä tai jo kenties käynyt mahdottomaksi. Jos kunta ei kykene siihen itse, sen tekee ulkopuolinen taho, eli valtio. Valtion puututtua asioiden kulkuun jälki voi olla rumaa.</p><p>Siuntion olisi tulevan vaalikauden aluksi viisainta polkaista käyntiin poliittinen prosessi, jonka tarkoitus olisi kartoittaa Siuntion kannalta mielekkäitä kuntarakennemuutoksia. Kyseinen prosessi edellyttää tarvittavien toimivien yhteyksien luomista kuntiin, jotka ovat varteenotettavia kuntaliitoskumppaneita.</p><p>Kirkkonummen, Inkoon ja ehkä Lohjankin saaminen yhteisen neuvottelupöydän ääreen on välttämätöntä.</p><p>Vahvasti kaksikieliseen rannikkokuntien muodostamaan alueeseen kuuluvan Siuntion kohdalla on tärkeää, että prosessi huomioi perustuslain edellyttämällä tavalla myös kielellisten perusoikeuksien toteutumisen.</p><p>Kohti leveämpiä harteita, mars!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hieman yli 6000 asukkaan Siuntion talous oirehtii monen muun kunnan tavoin. Siuntiossa on päättyvällä valtuustokaudella yritetty painia talouden tasapainottamisen kanssa mutta laihoin tuloksin. Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole radikaalia muutosta parempaan. Vain hetkellinen pinnan yläpuolella käynti voi kenties tulla kyseeseen.

Pienen kunnan mahdollisuudet ilman palvelurakennetta liiaksi haavoittavia rajumpia toimenpiteitä ovat rajalliset.

Käynnissä olevissa kuntavaaleissa tuntuvat joiltakin suunnilta kuuluvat lupaukset ja vaatimukset olevan varsin suuria ilman, että kuntatalouden asettamia tiukkoja reunaehtoja otettaisiin huomioon. Ehkä olisi syytä olla lupaamatta kuuta taivaalta. Tulevilla päättäjillä ei ole asiaa runsaiden lihapatojen äärelle, joka fakta tulisi sisäistää ajoissa.

Siuntiossa on tiedossa mittavia, kenties ennennäkemättömiä, taloudellisia haasteita. Jopa kymmenien miljoonien hintaluokkaan lukeutuvat koulujen sisäilmaongelmien ratkaisut ovat kuin saavillinen kylmää vettä kuntapäättäjien niskaan. Luulisi pahemmankin unikeon heräävän.

Pienen kunnan velkataakka ja kumulatiivinen alijäämä voivat näillä näkymin kasvaa suhteettomiksi. On selvää, että samalla paineet kuntaveron korotuksiin kovenevat. Kunnan houkuttelevuus asuinpaikkana kokee pahimmillaan kovan kolauksen.

Näin ei tulisi olla, sillä Siuntio tarjoaa ainutlaatuisen asuinympäristön erinomaisine liikenneyhteyksineen sekä alhaisine tonttihintoineen pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä.

Sote- ja maakuntauudistus luo epävarmuutta vuosien ajaksi, eikä siitä ole odotettavissa mitään taikaiskua kuntien taloudellisiin ongelmiin – päinvastoin. Kreivin osa kuntien tuloista leikkautuu uusien rakenteiden kulujen kattamiseksi mutta kuntien velkataakka ei katoa yhtään mihinkään. Riesaksi jäävät myös lukuisat kiinteistöt, joille ei ole enää uudistuksen jälkeen käyttöä. Veronmaksajien näkökulmasta tilanne voi vielä pahentua todennäköisesti luotavan uuden maakunnallisen veron ja erilaisten kasvavien palvelumaksujen myötä.

Olot kapeat taloudelliset hartiat omaavassa kunnassa saattavat muuttua sietämättömiksi.

Logiikka, jonka mukaan kuntarakenteita ei voida ottaa uudelleentarkasteluun, koska edessä on uudistus A ja sen jälkeinen ”pakollinen” seestymisen vaihe, ontuu. ”Odotellaan, odotellaan, ei voi vielä …” on kulunut mutta myös vaarallisesti tikittävä klisee.

Itsenäisyys, jota leimaavat kunnan kassan tyhjyys, velkaantumisella tekohengittäminen ja kumulatiivisten alijäämien kanssa painiminen jatkuvalla syötöllä ei ole oikein kuntalaisia kohtaan.

Kypsää ja vastuullista itsenäisyyttä tarkoittaa myös se, että uskaltaa rehellisesti tunnustaa tilanteen, jossa omin avuin pärjääminen on käymässä tai jo kenties käynyt mahdottomaksi. Jos kunta ei kykene siihen itse, sen tekee ulkopuolinen taho, eli valtio. Valtion puututtua asioiden kulkuun jälki voi olla rumaa.

Siuntion olisi tulevan vaalikauden aluksi viisainta polkaista käyntiin poliittinen prosessi, jonka tarkoitus olisi kartoittaa Siuntion kannalta mielekkäitä kuntarakennemuutoksia. Kyseinen prosessi edellyttää tarvittavien toimivien yhteyksien luomista kuntiin, jotka ovat varteenotettavia kuntaliitoskumppaneita.

Kirkkonummen, Inkoon ja ehkä Lohjankin saaminen yhteisen neuvottelupöydän ääreen on välttämätöntä.

Vahvasti kaksikieliseen rannikkokuntien muodostamaan alueeseen kuuluvan Siuntion kohdalla on tärkeää, että prosessi huomioi perustuslain edellyttämällä tavalla myös kielellisten perusoikeuksien toteutumisen.

Kohti leveämpiä harteita, mars!

]]>
6 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233780-kuntaliitosten-aika-ei-ole-ohitse#comments Kuntaliitos kuntatalous Kuntavaalit Siuntio Sun, 19 Mar 2017 15:15:35 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233780-kuntaliitosten-aika-ei-ole-ohitse